Canarian islands in Thailand - Ao Nang

Ao Nang. Kyseisen paikan nimenkin sanominen tuottaa tuskaa. Kyseiseen paikkaan liittyy vain pelkkia huonoja muistoja turistikaupoista, hikisesta hotellihuoneesta seka matkaporukassamme kiertaneesta oksennustaudista. Tosin luulen, etta oksennustauti iski juuri oikeassa paikassa, koska Ao Nang on ollut tahan mennessa matkani pahin turismin valloittama kohde. Kanarian saaret Thaimaassa. Hyva esimerkki paikan luonteesta: etta 5. joulukuuta Thaimaassa juhlitaan suurin menoin maan kuninkaan syntymapaivaa ja paiva onkin julistettu virallisesti lomapaivaksi. Odotimme innolla, kuinka tama kyseinen juhla nakyisi katukuvassa, mutta valitettavasti jouduimme pettymaan pahasti. Emme nahneet kuin kuninkaasta ripustettuja valokuvia pitkin katuja. Sen sijaan seuraavana paivana, kun rakas isanmaamme Suomi juhli itsenaisyyspaivaa, niin kadut tayttyivat villeina juhlivista turisteista ja ravintolatkin koristivat tilansa sinivalkoisin lipuin tai ilmapalloilla. Olemme siis Thaimaassa. Vai veiko se longtailboat sittenkin Turun saaristoon asti?

Shopping shopping ? - Tourist shop in Ao Nang

Ainoa positiivinen kokemus oli rantaretkemme Nopparat Thara Beachille, jonne kavelee Ao Nangin keskustasta noin tunnissa tai maksamalla tuk-tukille n.20 B. Nopparat Thara koostuu hiekkakaistaleesta, jonka ymparilla on pienia pikku saaria, joihin voi kavella. Ranta on paljon tyhjempi kuin Ao Nangin lihatiskiranta ja koko aika ei tarvitse valtella rannalla kiertelevia kauppiaita. Todellinen pelastus siis ja tasta vinkista suuri kiitos Katen aidille. Ehdottomasti visiitin arvoinen paikka, jos olet Ao Nangiin eksynyt.

Nopparat Thara Beach

Ao Nangissa hotellihuoneemme tosiaan tuli tutummaksi kuin itse ymparisto. Luultavasti Ton Sailta tuliaisena saatu oksennustauti veroitti matkaporukkamme kuntoa ja linnoittauduimme hotellihuoneeseemme melkein taysin. Tama vesitti myos suuret suunnitelmamme juhlia Suomen itsenaisyyspaivaa Lanta ystaviemme Annan ja Tarun kanssa, jotka olivat matkanneet Bangkokista asti. Onneksi kuitenkin heilla riitti energiaa ja juhlivat meidankin puolesta. Kenties juuri neljan seinan sisalla kokkiminen aiheutti mieleemme kuningasajatuksen, etta seuraava etappimme olkoon Koh Phangan ja Full Moon Partyt. 

Ao Nang. The Canarian islands of Thailand. I have to say that there isn't much good to say about the place. Perhaps also as we had a bad stomach flue all of us and our plans to celebrate the Finland's indepence day got ruined. But the place surprised us as there was a bigger celebration because of the the indepence day of Finland than when was King's birthday which is a very big thing in Thailand. That tells well how Thai people are forgetting their own culture in touristic places.

The only good thing in Ao Nang is the Nopparat Bay where you can walk (about 1 hr) or take a tuk tuk. It's a very small bay but the beach over there is so much more nice than in Ao Nang. No topless people or jewellery sellers. Worth to go if you're staying in Ao Nang. But otherwise Ao Nang didn't leave a good impression for us. It was good timing to leave the Andaman coast and move back to Southeastern gulf and there .. Well the Full Moon party was just coming so .. Koh Phangan !

Nopparat Thara and beach reading

High season strikes

Minivanmatka Lantalta taittui hetkessa Krabille, missa pysahdyimme vain pariksi paivaksi odottelemaan Katin kaveria Jannaa. Uhkarohkea tytteli uskaltautui liittya Katin konttien matkaan pariksi viikoksi. Jannan saavuttua seuraavana matkakohteena oli Railey, jonne matka taittuu longtailboatilla helposti Krabi Townista. Boat maksaa 150-500 B per paa riippuen siita, kuinka monta muuta kanssamatkaajaa paattiin tulee. Homma toimii niin, etta kavelet satamapaikalle ja jaat odottelemaan, etta venekuskit loytavat muita asiakkaita. Paras aika menna on aamupaivan aikoihin, jolloin et joudu odottelemaan kauaa. Tai vaantamaan katta hinnasta kuskin kanssa kuten eraat joutuivat.

Longtailboat to Railey

Longtailboat toi meidat ensin East Raileylle, mista lahdimme etsimaan majoitusta. Loppujen lopuksi suuntasin kontit Markuksen kanssa etsimaan meille majoitusta Ton Saista. Ton Sai on pieni poukama Raileyn vieressa, jossa hippirastakalliokiipeilijat viihtyvat, koska se on West ja East Railey beachiin verrattuna halvempi paikkka asua. Ton Saille paasee longtailboatilla (50 B) West Raileylta tai viidakon lapi kulkemalla pienta polkua. Itse en lahtisi polkua kulkemaan rinkka selassa, koska ajoittain joutuu kiipeamaan ja pomppimaan kivilta toisille. Uhkarohkeat voivat lahtea siita vain yrittamaan ! Majoitus Ton Sailta loytyi pitkien tiedustelun jalkeen vihdoin ja viimein Base Camp nimisesta paikasta. Hintaa tuli 333 B per yo. Hinnat olivat kuulemma juuri nousseet reippahasti korkeammaksi, koska joulukuu oli juuri vaihtunut ja high season startannut kayntiin. Kolme paivaa aiemmin olisimme saaneet bungalowimme 150 B:lla

Our little bungalow in the woods

Ton Sai - Cliffs are .. Wow

Ensimmainen paiva meni puoliksi sadetta pitaessa ja taivaan kirkastuessa vuokrasimme Katen (selvennyksen vuoksi ettei lukijakunta vallan hammasty kummasta Katista puhutaan, kaytan Katista nimea Kate tasta lahin) kanssa tunniksi kajakin. Mestarimelojat lahtivat sitten matkaan ja kyyti oli melkoista siksakia. Nakymat oli kuitenkin upeat. Raileyta ja Ton Saita ymparoivat kalliot saivat pienen Katin vain ihmettelemaan suu auki maisemia. Kalliot houkuttavatkin paljon kiipeilijoita paikalle ja paikka kuhisee kiipeilysta kiinnostuneita ja kiipeilykojuja. Kojut tarjoavat kiipeilykursseja (n.800 B eteenpain) ja itse osallistuimme toisena paivana mm. Deep Water Soloon. Deep Water Solossa tarkoituksena on vapaakiipeilla kalliota pitkin niin korkealle kuin haluat ja sen jalkeen hypata veteen. Itse nossoilin ja paasin vain n. 3-5 metriin. Yritys oli kova paasta kymmeneen metriin, mutta Katin kontit eivat ole tarkoitettu apinointiin. Fiksua muutenkin osallistua kyseiselle reissulle, kun tietaa pelkaavansa korkeita paikkoja. Sen sijaan paikallinen oppaamma kiipeili helposti 25 metriin ja meno naytti apinamaisen helpolta muutenkin. Ilmeisesti oli harjoitellut muutaman kerran.

Katitin and kayak trip

Jos kiipeily ja erameininki yhtaan kiinnostavat, niin Ton Sai on sinun paikkasi. Saarella ei nettia juurikaan ole ja sahkoa saa vain tiettyina vuorokauden aikoina (6pm-6am). Saaren asukkaat tosiaan koostuvat pitkalti rastapaisista hippikiipeilijoista ja meno on muutenkin rentoutunut. Paikasta tuli hieman mieleen Perhentian saaret, jossa sahkon saanti oli myos hieman rajallista ja paikassa valitsi mukava yhteisollisyyden tunne. Harmin paikka kun emme ehtineet antaa paikalle enempaa kuin pari paivaa aikaa, koska velvollisuudet Ao Nangissa kutsuivat. Mukanamme veimme mukavan pikku tuliaisen Ton Sailta ..

Deep Water Solo - Kate climbing and Kati has already jumped

After lying on the beach it was time to go back to the city, Krabi Town. The crapy town .. There we stayed two nights waiting for Kati's friend Janna who was brave enough to join our group and travel with us for two weeks. From Krabi we headed to Railey with the longtailboat. First we arrived to East Railey but then we decided to go to the cheaper bay Ton Sai and stay there. Before the high season you could find bungalows like 150 B but as it was December already we had to pay for our place 333 B per night. Okay price still as we could share it between two people. 

Ton Sai

Ton Sai reminded me little bit Perhentian islands as also there you got electricity only during the night (6pm-6am) and the athmosphere was really communitive and warm. Most of the people were rastahippieclimbers who just have come there to climb. And then there were us. Three girls and two of them were scaed of high places. So rock climbing is indeed the thing what we gonna try ! Actually we went to try Deep Water Solo where you can climb without the rope as high as you want. Then you can jump into the water after your climbing. The highest places where you can jump are in 30 meters. I managed to climb about 3-5 meters so let's don't talk about that .. Or there isn't much to talk about.

Real climbers climbing

We also rent the kajak for one hour and it was great fun. The views are great because of the rocks and the turqoise water. Definitely recommend Railey or if you want stay cheaper and you like campvibe go to Ton Sai. Shame that we didn't have more time than two days but the duties at Ao Nang waited for us. We also brought a little souvenir from Ton Sai with us to Ao Nang ..

Beachbum in Paradise

Skootterin vuokraaminen ja silla ajelu on erittain suosittua Thaimaassa, mutta yhden vinkin voin antaa: alkaa ajako silla kauppaan sisaan. Siita ei paikallinen myyja-mummo tykkaa. Han viela huijaa teidat ostamaan mukamas-hajottamasi-vaaterekin ja varmistaa taman kutsumalla poliisit paikalle. Ei siis muuta kuin 400 B mummolle kateen ja vaaterekki mukaan. Pieni harmitus tosin jai, koska rekki ei kyseisen onnettomuuden vuoksi hajonnut. Mutta ei auttanut jaada tuleen makaamaan vaan skootteri uudestaan alle ja matkaan. Paadyimme saaren itapuolelle Old Towniin seka merimustalaisten (seagypsies) kotiseuduille. En ollut kyseisista asukkaista aiemmin kuullut, kun eivat ole viela Suomeen rantautuneet longtailboateillaan. Tosin itse en huomannut suurta eroa muiden paikallisten asukkaiden asuintaloihin, joten en ole aivan varma loysimmeko oikean paikan. Perus turistimeininkia siis. " Tassa on ehka jokin nahtavyys, otetaan siis kuva. " Paivaan mahtui myos toinen moottoripyoraonnettomuus, kun yksi ryhmamme jasenista ajoi pelottavannakoisesti popelikkoon. Kyparaa ei tietenkaan ollut, mutta talla kertaa onni potkaisia ajelijaa. Kokemus kuitenkin pelastytti sen verran, etta itsella on kypara sen jalkeen aina ollut. Muistakaa ihmiset: vakuutuspaperi ei kauheasti paata suojaa kiveen osuttaessa. Kyparat paahan siis !

Lanta Old Town

Seagypsies' village (I guess?)

Myohemmin vuokrasimme uudestaan skootterin ja ajelimme aivan saaren etelapaahan National Parkiin. National Parkin sisaanpaasymaksusta emme paasseet loppupeleissa ymmarrykseen, etta kuinka paljon se oikeastaan on, mutta me maksoimme 50 B mieheen. Tai naiseen siis. Kuulimme joidenkin maksaneen jopa 300 B, mutta luultavasti surauttamalla lippupisteen ohi skootterilla paasee ilmaiseksi. National Parkissa paasee nakemaan aivan saaren etelakarjen korkealta majakan vierelta. Nakoalat nyppylalta ovat upeat ja ehdottomasti paikka on nakemisen arvoinen. Kavimme myos moikkaamassa paikan apinaystavia. Tosin hyvin ystavallisia apinat eivat olleet. Eras yritti muun muassa napsaista kontteihin kiinni, mutta onneksi vikkelyytta viela riitti ja ehti pakosalle. Lopuksi ennen National Parkista lahtoa kavimme "trekkaamassa" National Parkin trekin, joka kulki puiston viidakon lapi. Kyseessa oli siis kivetetty polku joka oli noin 2-3 km pitka ja vei aikaa noin 45 min. Ei siis 2,5 h kuten opaskyltissa mainostettiin. Hiki touhussa tuli ja muutama kaatunut puu aiheutti paanvaivaa, mutta muuten helppo reitti kulkea. 

National Park

Look the view !

The lighthouse - Reminds me about Moomins' episode

Small obstacle for Kate - easy peasy !

Saaren halvimmat ruokapaikat seka ostospaikkojen ja markkinoiden keskus loytyvat saaren satamakaupungista Saladanista. Saladaniin suuntasimme usein halvoille shakeille seka vaatekaupoille. Saaren yoelamaankin tuli tutustuttua tai ainakin Phrae Aen kuppiloissa. Parhaimmaksi menopaikaksi osoittautui Love Music Bar, jossa paikallinen bandi esiintyi joka tiistai. Tanne eksyimme pariinkin otteeseen, mm. pitaessamme perinteisia pikkujouluja suomivahvistusten Annan, Tarun ja Markuksen kanssa seka Nickin, Juliuksen, Milesin, Rasmuksen ja Lobsterin kanssa. Mikakohan muuten pikkujouluissa on, kun niissa sattuu ja tapahtuu aina? Oli ne sitten toisella puolella maapalloa tai kotona Suomessa. Mutta se mita tapahtui Lantalla, jaakoon myos Lantalle.

Saladan market

One night in Phrae Ae

Loppuajan vietimme rennosti rannalla lohoten ja loppua kohden muuttuimmekin melkein ammattimaisiksi rantapummeiksi, kun paivan sisalto tayttyi pelkasta rannalla lohoilysta. Tunsimme kuitenkin ansainneemme taman, koska pari paivaa saarelle tulon jalkeen emme nahneet aurinkoa 3 tai 4 paivaan kunnolla. Rantapummeiksi meidaan seuraan liittyivat siis myohemmin Koh Phi Philla tapaamamme tutut Anna ja Taru seka koulukaverimme Markus. Konttien iloksi ja hammastykseksi myos Perhentian saarilta tuttu Nick ja hanen matkustuskaverinsa Julius paatyivat myos Lantalle. Pikkujouluissa saimme viela lisaysta porukkaan tanskalaisesta Rasmuksesta ja Koh Taolla tutuksi tullut ja nykyaan Lantalla tyoskenteleva Miles viihtyi seurassamme useampana iltana.

Kaikkien kokemuksien ja uusien ja vanhojen ystavien jalleenkohtamisen vuoksi saaren tarjoamat muistot ja fiilikset jaivat mieleen niin positiivisina, etta Lanta on ehdottomasti ollut yksi suosikkipaikoistani Thaimaassa. Saaren rantapummi-fiilis myos miellytti ja sopi meidan matkavaiheeseen paremmin kuin hyvin. Jaahyvaiset 1.joulukuuta olivat siis enemman kuin haikeat. Oli kuitenkin aika jatkaa matkaa eteenpain ja kohti Krabia ja Raileyta. 

Beachbums

Driving bike is very popular in Thailand but there is one thing which the local people don't like or at least the sale ladies don't: driving into the shop with the bike. Yes, I did that. Nothing big damage happened and actually the biggest lost was my 400 B. Sale lady, whose shop it was, lied that I broke a cloth stand (sorry for the bad translation probably) and now I had to buy it. Of course I tried to explain it wasn't my fault but when the police came there it was just time to give the money for her and take the stand with me and get out of there. Luckily rest of the day was nice as we spent it in the Old  Town and looking for seagypsies. Some old shacks we found but were they seagypsies'? Never know. But one thing I learned after that day: always wear a helmet when you drive. Later the day one of our friend got into an accident also and he didn't wear a helmet but thank god he didn't hurt himself. But I wonder what could have happened also ..

But more about the nice things to do at Koh Lanta. Later we went to see the National Park which is in the southest part of the island. There you can go and see the beautiful view next to the lighthouse and go trekking in the jungle. The trek is quite easy and takes just 45 minutes. There is perhaps somekind of admission fee to the park and it can be something between 50-300 B. We paid 50 B so don't pay at least more than that ! Then it's cheating.

The island's main shopping area is at Saladan, near harbour, and we found also the cheapest food places from there. There is also many markets (food, clothes, toys etc.) where you can visit. The nightlife at Koh Lanta was quite quiet but we had nice parties at Love Music Bar in Phrae Ae. They have live music every Tuesday night. Nice place and nice music. You can see the owner dancing with the customers there !

Lanta Lanta Lanta - gonna miss you !

Otherwise we just spent the days at the beach as first when we came at the island the weather was quite bad. So later we just wanted to enjoy from the beach and the sun and in the end we turned into total beachbums. Just lying under the sun whole day. Awful isn't it? Also our old friends from Koh Phi Phi Anna and Taru and our schoolfriend from Finland Markus joined us. We were our own Finnish commune there. I was also happy to meet Nick again (friend from Perhentian islands) and his friend Julius and Miles from Koh Tao. When we had our pre-Christmas party we also get to know with Rasmus. Meeting and re-meeting all these people gave so good memories from Lanta that I have to say it has been one of my favorite island this far in Thailand. That's why you can believe how hard it was to leave there. But no can do it was time to move on and 1st of December our minivan left from Lanta to Krabi Town.

Hejssan Lanta !

Koh Phi Phin sillitpurkissa-meiningin jalkeen suuntasimme Katin kontit kohti Koh Lantaa (Martta oli aiemmin poistunut joukostamme, rauha hanen sielulleen Phuketissa). Koh Lanta sijaitsee Phi Phin alapuolella kaakkoissuunnassa ja venematka Phi Philta kestaa n.1,5 h (meidan liput kustansi 250 B kun monet kojut myyvat 350 B tai enemman, olkaa tarkkana !). Vaikka valimatka saarten valilla ei ole suuri, saaret ovat luonteeltaan ja maisemien perusteella taysin erilaiset. Koh Phi Phita reunustavat suuret kalliot ja saari on todella makinen kun taas Koh Lanta on melko lattana ja Andaman meren alueelle tyypillisia kallioita ei juurikaan nay. Phi Philla enemmisto asukkaista koostuu turisteista kun taas Lantalla voit nahda paljonkin paikallista vaestoa. Kaiketi Lantan sijainnin vuoksi monet asukkaista ovat muslimeja. Lantahan on sijainniltaan lahella Malesiaa, joka on muslimimaa.

Mutta se matkaopastiedoista. Millainen Lanta oikeasti on? Fiilis Lantalla on erittain rento ja kenellakaan ei ole kiire mihinkaan. Mika on melko outoa, koska saaren ovat valloittaneet melkein taysin ruotsalaiset ja muut pohjoismaalaiset matkaajat (tosin me suomalaiset olimme jalleen aliedustettuina), jotka rakastamme kellontarkkaa toimintaa ja aikataulutusta. Erityisesti saari on ruotsalaisten mieleen ja tama nakyykin katukuvassa, kun kaikkialla porraa Ruotsin lipun varisia tuk-tukeja ja kaupassa myydaan snore-namia. Ruotsalaisilla on myos mahdollisuus nauttia aamunkahvinsa Aftonbladetia lukien, kun kyseisen lehtisen pystyy ostamaan paikallisesta Lanta Martista. (Okei okei, myytiin siella Ilta-Sanomiakin ja paivitimme itseamme Isa-Mitron seikkailuista). Saavuimme saarelle marraskuun loppupuolella ennen high seasonin alkamista ja viivyimme saarella 12 paivaa, jonka aikana pystyimme huomaamaan hyvin high seasonin vaikutuksen. Pelkan 12 paivan sisalla monet baarit ja ravintolat avasivat ovensa lahestyttaessa joulukuun alkua ja turistien maara moninkertaistui. Taman suhteen oli juuri oikea aika jattaa saari heti joulukuun 1. paiva.

The local (Swedish) market

Majoituspaikan loysimme itsellemme Long Beachilta, joka sijoittuu Lantan lansirannalle. Tullessamme Lantalle tutustuimme lautalla portugalilaiseen Filipeen ja amerikkalaiseen Amyyn, jotka olivat jo etukateen varanneet itselleen majoituksen saarelta. Heidan siivella saimme myos kyydin heidan majoitukselle ja Long beachille. Liian kallis hinta pakotti kuitenkin etsimaan toisenlaisen majapaikan. Ei muuta kuin rinkka selkaan ja rantaa pitkin majoituksen etsintaan. Onneksi teimme niin. Vaivannako palkittiin ja loysimme rannalta Bambies Backpacker paikan, jonka parempi hinta (360 B/ yo) miellytti enemman kukkaroa. Myohemmin saimmekin todeta, etta paikan omistaja ja muu henkilokunta sulattivat sydamemme. Paikan etuna oli viela sijainti aivan rannantuntumassa ja ilmaiset aurinkotuolit. Todellinen lottovoitto siis. Ja ai niin, hintaan kuului jalleen myos oma lemmikki tai lemmikkeja: muutama torakka seka rotta, joka viihdytti meita aina iltaisin.

Bambie's Backpacker

Bambie's Backpacker - How cute it is ?!

Aina ruokailemaan ja internetin mestastykseen lahdimme pieneen kylakeskustaan Phrae Aeen, jossa sijaitsi useampia ruokapaikkoja seka kauppoja. Suosikiksemme ruokapaikoista muodostui Macy's (mahtavat ruuat hyvaan hintaan seka shaket halpoja ). Kyseisessa paikassa tuli vietettya useat aamupalat, lounaat ja illalliset. Paikanomistaja tuli myos hyvin tutuksi ja hankin voivotteli meidan poislahtoa. Ilmeisesti olimme paikan parhaat asiakkaat ja hyva tulonlahde ! May'sin loydatte muuten saaren lantisen puoleisen paatien varrelta juuri ennen Phrae Aelle tuloa satamasta pain. Alkaa myoskaan antako ulkonaon pettaa. May's nayttaa ravintolalta, joka on vain pystytetty jonkun autotallin eteen. Ulkonaollisesti ei nayta houkuttelevalta, mutta seuratkaa tuoksua ja makua !

Breakfast time at Macy's with the Finns

Mutta mita sitten Lantalla oikein tapahtui? Miksi kontit ajoi skootterilla kauppaan sisaan? Mita ne merimustalaiset oikeen ovat? Mita tapahtui National Parkin trekilla? Keta kaikkia vieraita saimmekaan saarelle seuraksemme? Malttakaa ystavat hyvat, ei joulukalenterin luukkujakaan saa avata kuin yksi kerrallaan.

Sunset at Koh Lanta

When Koh Phi Phi is full of people and the people are squeezed in the small area and the athmosphere is very hectic (party party party) Koh Lanta is totally opposite. Koh Lanta is more relaxed and you can't see almost anyone when you are on the beach. You can also see more local people although Swedish tourists are trying very hard to fill the whole island. You can even enjoy your morning coffee by reading Aftonbladet as you can buy the paper from the local market. Or you can take a ride with a Swedish tuk-tuk. Or even better: you can rent one !

We found our guesthouse from the Long Beach. The place was called Bambies Backpacker and it's location was perfect as it was just on the beach. The owner was really nice lady and the rest of the staff was also very nice and kind. We also had our own pet, rat. It always entertained us during the night. But otherwise the hostel was perfect. So if you ever go to Lanta, find this place ! Another place which I want to mention from Lanta is the restaurant called Macy's. It looks like wannabe-restaurant which is dropped in front of someone's garage. But don't let the image fool you: the food is cheaper than in most other places and it's amazing.

Looong long Bech

But what actually happened at Koh Lanta? Why Kati drove inside the shop with the bike? What the seagypsies actualy are? What happened at the National Park? What friends we got and which old friends we saw there again? Too much to tell once. To be continued.

Where is THE beach?

Yhteiselo Khanomin kommuunissa oli aika loppua (ja kampan kuntokin alkoi nayttaa silta, etta oli jo aika) ja kontit suuntasivat uusiin seikkailuihin. Uutena paamarana oli Koh Phi Phi. Thaimaan upeimmat rannat tai rantanakymat omaava kohde. Odotukset olivat siis melko korkealla. Matkakumppaneiksi Katien matkaan liittyivat Martta ja hollantilaisvahvistuksemme. Matka taittui jalleen minivanilla Surat Thaniin, josta paatimme jatkaa toisella minivanilla Krabille. Alkuperainen suunnitelma oli ottaa paikallisbussi, mutta parin euron hintaero ja minivanin odotettu mukavuus veivat talla kertaa voiton.

Seuraava pysakkikohde oli siis Krabi ja tarkemmin sanottuna Krabi Town. Hollantilaisvahvistuksemme saattoi meidat majoituspaikalle, josta saimme majoituksen 100 B eli vahan paalle kahdella eurolla. Jalleen kerran kukkaro helisi onnesta taman johdosta. Krabi Townissa itsessaan ei ole juurikaan nahtavaa ja paikka toimii useimmiten matkaajille siirtymapaikkana paikasta toiseen. Krabilta on helppo siirtya esim. Raileylle, Koh Lantalle tai omaan kohteeseemme Phi Phille. Matkat kyseiseen kohteeseen buukkasimme majoituspaikastamme ja lautta kohti paratiisisaarta lahti liikenteeseen heti seuraavana aamuna. Retkiseurue kaventui tassa kohtaa pelkkiin naispuolisiin henkiloihin Fabion jaadessa viela Krabille.



Koh Phi Phi


Lauttamatka Phi Phille kustansi jokaiselta 300 B ja kesto oli n. 1,5 h. Perilla meita odottikin pieni yllatys. Phi Phin saarella on nimittain osattu hyodyntaa joka ikinen neliometri: saari on rakennettu aivan tayteen puotia, ravintolaa ja majoituspaikkoja. Mielikuva paratiisisaaresta alkoi jo sumentua .. Saaren menoa ja meininkia ei kuitenkaan jaaty katselemaan vaan ensin kavi tie majoituksen etsintaan. Loysimmekin saarelta tahan mennessa reissuni suloisimman bungalowimajoituksen. Bungalowi oli perinteinen pelkasta bambusta rakennettu hokkeli, jossa oli kahden hengen patjan lattialla. Plussaa kuitenkin hyvasta vessasta ja suihkusta ! Itse ihastuin majoitukseemme taysin ja saimmepa viela kaupan paalle muutaman lemmikinkin, Sam the snail ja kumppanit !

Our little bungalow

 Taman jalkeen oli aika kayda kiinni itse saareen ja sen tarjontaan. Koh Phi Phin ymparilla olevat kalliomaisemat seka kirkas vesi kylla vakuuttivat, mutta muuten saarella ei ole juuri muuta kuin juhlinta. Sukellusta ja snorklausta toki voi myos harrastaa kukkaron pullistellessa hieman enemman kuin itsella. Phi Philla liikkumista rannalta toiselle voi harrastaa taxiboateilla ja itse otimme kyseisen paatin Long beachille. Ranta vaikutti selvasti enemman honey moonilla tai perhelomalla olevien lomailijoiden paikalta, joten sinkkutyttoina paatimme jattaa taman rannan kokeilun yhteen kertaan.


Mutta mita ihmetta, olen puhunut Phi Phista jo pidemman aikaa, enka ole viela kertaakaan maininnut Maya Bayta eli paikkaa, jossa kuuluisa The Beach elokuva kuvattiin. Itse halusimme paasta paikalla kaymaan ja tietenkin mahdollisimman halvasti. Osallistuimme loppujen lopuksi puolen paivan reissulle, joka kustansi vain 250 B ja oli paivareissuista halvin, jonka loysimme. Retkeen kuului Monkey Beachilla kayminen (miniranta taynna apinoita), snorklausta ja uintia parissa paikassa seka lopuksi Maya Baylla pysahtyminen. Kokemuksena rantojen rannan eli Maya Baylla pysahyminen kuvaa muutenkin hyvin Phin Phin meininkia: uskomattoman kaunista ja ihana ranta, joka on kuitenkin aivan taynna turisteja ja hohto hieman laimenee.

Maya Bay - Koh Phi Phi

Venematkalla kuitenkin naki, kuinka kaunista Phin Phin ymparisto on ja etta vedet alueella ovat kuin postikortista. Kaymisen arvoinen reissu siis ehdottomasti. Jos aikaa riittaa, ehdottomasti kannattaa myos tarkastaa saaren Viewpoint, jonka paatimme kaimani kanssa kayda valloittamassa. Oppaissa luki, etta matka nakopaikalle kestaa n. 30 min, joten uskoimme matkan taittuvan helposti lapsyt jalassa ja bikinit paalla. Nappasimme mukaamme pari ice coffeetakin matkajuomaksi ja voitte vain kuvitella sita nakya, kun kaksi tyttoa lapsyt jalassa, pelkat sarongit ja bikinit paalla, ice coffeet kourassa lahtevat viidakkoon tarpomaan pitkin hiekkapolkua. Alkaa yrittako tata kotona. Ottakaa kunnon varusteet. Nakymat olivat kuitenkin hienot ja palkitsevat. Niille, joit ei eramaamatkailu kiinnosta Phi Phi tarjoaa oivat mahdollisuudet juhlintaan. Saari on taynna baareja ja rantabaareissa juhlitaan aamuyohon saakka. Kaikille siis jotakin. Phi phi kiittaa ja kuittaa.

After Khanom it was time to ahead to Krabi and the probably the most popular island Koh Phi Phi. After several minivan trip we (Katix2, Martta and Fabio) arrived to Krabi where we stayed only one night. Before going to Koh Phi Phi. Thanks to Fabio we got really cheap accomodation, ping pong match and a boat ticket easily to the island next day. As for many other Krabi was also for us just a place where we had to stay before going to the island. So there isn't much to tell about that place.

But how was Phi Phi? Crowded. Touristic. Drunken people. And absolutely beautiful. The views around the island are amazing and the water is so clear and beautiful. And also our little bungalow was so cute, just to mention ! Perhaps the most cute one on the whole island. And we got even our own pets: Sam the Snail and his friends.

But although the views were great and our hut also we felt that two days was already enough to see the island. Maya Bay and the Viewpoint are places which I can really recommend to go and visit but then .. Well party party party. And for that the island is great ! Buckets for everybody ! Again. Damn you Thailand ..

And in the end the these-should be-deleted-pictures from the trip to Maya Bay:

Maya Bay Monkey

Katitin and five million other tourists

Three Finnish clownfish

All the roads take you to Khanom

Pienten edestakaisin hyppelyjen ja pitkien bussimatkojen jalkeen tie kavi jalleen Khanomiin. Ja nyt elamme siis marraskuun alkua (paivitys kulkee vahan hitaammin kuten Katin kontitkin). Bussimatka Phuketista Surat Thaniin kustansi 180 bht ja vei 6 tuntia. Pieni pelko iski takamukseen, etta en enaa Surat Thanista saisi minivania Khanomiin, mutta pelko oli onneksi turha. Viela kuuden aikaan illalla sain 100 bht kyydin Khanomiin. Minivan kyyti olikin oma kokemuksensa. Auto oli erittain siisti ja hyvakuntoinen, mutta matkustustapa oli mielenkiintoinen. Auto niin tayteen ihmisia kuin mahdollista ja muutakin ostostavaraa. Sitten matkalla heitetaan autoon sisaan ja autosta ulos ihmisia ja tavaroita missa ja miten sattuu.

Tunnin ajomatkan jalkeen autosta alkoi nakya tuttuja maisemia. Tuntui, kuin olisi palannut kotiin. Khanomissa arki jalleen tayttyi milloin mistakin tekemisesta. Sisainen wannabe-pratkatytto paasi myos jalleen ajelulle Khanom Ridersien kanssa ja kerrankin ilman, etta sade hyokkasi paalle. Martan ja Nooran kanssa valloitimme pari beachia silla valin, kun pojat olivat shoppailemassa Surat Thanissa. Tietenkin paiviin kuului myos altaalla ja CC:lla hengailu. Ja eihan Khanom olisi mitaan ilman toista blondia Katia: myos pitkaan odotettu ja kaivattu matkakumppanini Kati saapui siis Khanomiin. Martan kanssa ajattelimme, etta Kati tarvitsee kahden paivan matkustamisen jalkeen rentouttavan laskun Thaimaaseen ja paatimme vieda Katin mukanamme Koh Phanganille Full Moon partyihin.

Life's a beach at Khanom

Koh Phanganin saari sijaitsee Koh Taon ja Samuin valissa ja saari on kuuluisa Full Moon partyistaan, jotka jarjestetaan joka kuukausi taydenkuun aikaan. Silloin saari tayttyy pullolleen lansimaisista turisteista, joiden tarkoituksena on juoda itsensa mahdollisimman tayteen Sangsomia tai sienipirteloita. Nyt ei siis puhuta kanttarellipirteloista. Meno olikin sen mukaista ja voin sanoa, etta paikalle ei kannata saapua ellei itsekin ole juhlatuulella. Juhlahumussa tuppaa myos usein tapahtumaan milloin mitakin ja saimme kuulla pelottelutarinoita ryostetyksi tulemisesta ja huumaamisesta. Taman vuoksi pakkasimme mukaan vain tarvittavan maaran rahaa ja kannykat ja tarkoituksena oli palata heti ensimmaisella aamulautalla takaisin Khanomiin. Majoituskin oli takataskussa hoidettuna kiitos Langkawin tuttujen, jotka asustivat jo saarella. Saarelle saavuttuamme naimme jo heti mista oli kyse: krapulaisia, humalaisia, neonvarisiin poksyihin ja hikipantoihin pukeutuneita ihmisia ja bucketmyyjia joka kulmassa. Thaimaan ruotsinlaiva ohoi ! Meno oli kuitenkin mahtavaa ja kokemuksena ainutlaatuinen. Harvoin on tullut juhlittua tuhansien ihmisien kanssa rannalla aamunkoittoon saakka. Jollet itse satu Koh Phanganille juuri Full Moonien aikaan ei hataa, saarella jarjestetaan Black Moonit, Half Moonit, Jungle partyja jne. Eli ainakin jotkin juhlinnat osuvat kohdallesi.

Phanganista selvittyamme ja palattuamme Khanomiin alkoi jalleen hiljainen arki. Ihanaa. Saimme myos seuraavana paivana Khanomiin kaappaamamme hollantilaisvahvistuksen ja asunnostamme muodostui oikea kommuuni: 6 ihmista kaksiossa. Hinta oli ainakin huokea, kun maksoimme alle 4 e per yo kukin. Kotiin tullessa ei varmaan enaa edes osaa nukkua yksin omassa asunnossaan. Viimeiset paivat Khanomissa olivat saan puolesta epavakaisia ja pelkasimme vesiputousretkemme vesittyvan. Kati ja Fabio (hollantilaisvahvistus) eivat olleet nahneet viela Khanomista juuri muuta kuin lukaalimme altaan ja CC barin. Nahtavyyksia nekin, mutta olisi se mukava muutakin nayttaa kun Khanomista todellakin loytyy monenmoista kaunista nahtavaa. Aurinko kuitenkin loppujen lopuksi saapui ja retkikuntamme paasi matkaan. Pitkan viidakkovaelluksen, kaarmeiden tappamisen ja alkuasukkaiden taltuttamisen jalkeen saavuimme vesiputoukselle ja kokemus oli upea. Parempi kuin ensikaynnillani Khanomissa ! Ja kun kokemukseen liitetaan viela eksyminen viidakkoon niin eihan retki voinut olla kuin onnistunut.

After travelling around South Thailand in the end I went back to Khanom. I met some friends again there and I was really happy to go as I feel like home there and there is always something to do: Riding with Khanom Riders, going to beaches where there is no one, seeing amazingly beautiful waterfalls and eating in different places delicious and totally different food than at home. We also had a very nice group and actually in some point there were even 6 people in our apartment (5 finnish and one dutch, I can't still understand how he survived in the middle of Finns). But we had great time and lots of fun ! I think so .. Hopefully he still likes Finns ..

One day we went to the waterfalls which were so beautiful and the waterfalls at Langkawi were nothing compared to that. There was no one and so much water everywhere. In the end we got little bit exctiment as we got lost (yes people can get lost in Khanom) but after wondering in the jungle for one hour we found our bikes ! Trip saved !

In the between me, Martta and Kati went to see the Full Moon Party at Koh Phangan. It's this huge party at the island between Koh Tao and Koh Samui. We had heard so much stories about this place and these parties so we didn't know what to believe. We had heard good and bad stories. We survived without getting robbed or drugged and had great time. Only problem was that how we could take the neon paint out of our skin and clothes.

After nice time in Khanom and Phangan it was time to move again. It was time to go to the west coast. East coast , we'll be back !





Waterfall from Khanom

The last post from Malaysia

Fisherman village - Langkawi

Torstaiaamuna 28.10 koitti aika sanoa hyvastit Perhentian saarille. Aamiaisella kuitenkin odotti iloinen yllatys kun Toon ja Nick olivat aamiaisella laukut pakattuina ja myos lahdossa KL:n. Ei muuta kuin rotit naamaan ja reput paattiin ja Kuala Besutiin. Kuala Besutissa jouduimme odottamaan 8 tuntia bussin lahtoa. Herkkua. Tosin aika sujui ihmeen sukkelaan lounastaessa, rannalla hengaillessa ja kavimme myos paikallisella torilla, jossa myytiin mita ihmeellisempia herkkuja. Pojat maisteli useampia erilaisia herkkuja, kun taas omaan herkkukoriin eksyi jonkinlaista maissipannukakkua, jonka valissa oli murskattuja pahkinoita ja sokeria. Namia ! Odottelujen jalkeen puoli yhdeksalta illalla matkamme KL:n alkoi. Matka sujui ongelmitta, vaikka bussikin meni ja teki tenat, mutta samantien loytyi toinen bussi paikkaamaan tilanteen. Huh.

Long beach - Langkawi

KL:n saavuttua alkoikin sitten suunnittelu. Sunnuntaina oli tarkoitus hypata taas AirAsian kyytiin ja lentaa Bangkokiin ja vastaanottamaan toinen Kati mukaan reissuun. Tulvat olivat kuitenkin pahentuneet kaupungissa sen verran, etta oli aika ottaa plan B kayttoon. Ja sellaistahan ei tietenkaan ollut, joten .. Mietintamyssy kayttoon ! Matkatoimistoissa juoksentelun ja netissa selailun jalkeen AirAsia kuittasi melkein koko summan creditina AirAsia tililleni ja lento peruutettiin. Uusi suunnitelmakin alkoi olla tehtyna ja ennen kuin tajusinkaan oli lennot Langkawille varattuna. Matkaseurana Jeremy Montrealista. Kahden yon jalkeen KL:ssa oli aika hyvastella Belgian pojat ja ottaa suunta seuraavalle saarelle.

Nopeana infona niille, jotka matkustavat KL:n keskustasta LCCT-kentalle, josta AirAsian lennot useimmiten lentaa: halvin tapa on ottaa metro KL Sentral asemalle ja sielta lentokenttabussi kentalle. Aikaa menee noin parisen tuntia, riippuen tietenkin siita, kuinka kaukana KL Sentralista asuu. Hintaa Pasar Senin asemalta lentokentalle tuli RM 9, kun taksin ottaminen maksaa helposti RM 40 eteenpain. Halpaa siis ! Varaa vain aikaa.




Lento Langkawille ei kestanyt kuin tunnin verran. Lentokentalta oli otettava taksi, koska saarella ei busseja ole. Heti oikeastaan tama seikka paljastaa, mika koko saaren ideana on: rahastaa sinne tulevia turisteja. Langkai on hyvien rantojensa vuoksi suosituimpia lomakohteita ja kaikki saarella on duty freeta, joten voitte vain kuvitella mita se tarkoittaa. Taksi saaren suosituimmalle ja majoitukseltaan halvimmalle saarelle ei ollut kuitenkaan kuin RM 18 ja se jaettuna kahden matkustajan kesken niin hintaa ei juurikaan tullut. Langkawin paaranta on Cenang Beach, jonka hiekkaranta on 2 km pitka. Ranta on hienoa valkoista hiekkaa, mutta siihen melkein omasta mielestani sen tarjonta loppuu. Itselleni ranta tuo mieleen minka tahansa turistirannan. Ehdoton suosikkini rannalla kuitenkin oli rantabaari Babylon, joka on monien reppureissaajien suosiossa. Live-musiikkia ja hyva tunnelma ja vitsit mika ulkoasua paikalla ! Ihana puunrungoista kyhatty rantabaari. Tsekatkaa, jos ootte paikanpaalla.

Babylon

Majoituspaikkana toimi Rainbow Lodge, n.3 min kavely rannasta poispain. Lahistolla on useita muitakin hostelleja, joten tarjontaa lahistolla riittaa. Dorm-majoitus kustansi RM 15 yo ja paalle vuokrattiin viela skootteri niin paivittain kustannuksia n. RM 25 ( 6 euroa ). Ja sitten ei muuta kuin ajelemaan ! Parhaat puolet Langkawista nakeekin skootterin avulla, ellei sitten omat mielenkiinnon kohteet lomalla ole vaaleanpunaiset brittituristit, jotka potevat krapulaansa rannalla. Ihan mukavaa heidankin bongaaminen on varmasti. Meidan mielenkiinto kuitenkin kiinnittyi buddha- ja hindutemppeleihin seka niiden lahella sijaitsevaan vesiputoukseen. Temppelit eivat vakuuttaneet, kenties pienen kokonsa vuoksi, mutta vesiputous oli nakyna kaunis. Myohemmin kavimme katsastamassa myos suuremman vesiputouksen Telaga Tujuhin ( Seven Wells ). Paikanpaalla harrastimme vesiliukuilua ja hyppelya kivilta, joten ehdottomasti simmarit mukaan ! Muuten jaat harmittelemaan rantakivikolle, kuten monet joutuivat tekemaan.

JUMP ! - Telaga Tujuh

Telaga Tujuhia suosittelen siis todellakin, kuten kuvasta nakyy: hauskaa oli ! Tosin paikka vaatii skoottereilta ja autolta pysakointimaksun ja paikalla on varmasti muitakin ihmisia, mutta varmasti yksi saaren must-paikkoja nahda. Saarella on myos useita paikkoja, joissa jarjestetaan toreja ja joka viikonpaivalle on oma tori ja paikka. Viisi paivaa saarella kului kuitenkin ihmeen nopeaan tutustuessa uusiin ihmisiin. Taytta tyrmaysta Langkawi ei saa, silla etsimalla paikan helmet saat varmasti ajan kulumaan.

Marraskuun alussa alkoi kuitenkin siis mitta tayttymaan ja oli aika suunnata takaisin Thaimaan puolelle. Oma reitti sujui nain: taksi Langkawin satamalle, lautta Satuniin Thaimaan puolelle ja sielta kuljetus eteenpain. Satunin satama on taas taynna matkatoimiston ihmisia, jotka pyrkivat huijaamaan ihmisilta rahat. Haipykaa sielta kaupungin bussiasemalle ja sitten eteenpain. Sain itse tingattua matkatoimiston ihmisilta bussimatkan Phuketiin 500 bht:lla (alkup. 750 bht), mutta silti jai huijauksen maku suuhun.

Matka bussilla Phuketiin kesti n.8 tai 9 tuntia ja olin paikalla vasta yhdeksan aikaan illalla. Onneksi vanhat tutut Juho ja Miika majoittivat minut ja ei tarvinnut etsia majoitusta. Mutta miksi ihmeessa Phuketiin? Sanotaanko, etta taustalla oli monet erilaiset jarjestelyt ja loppujen lopuksi syyksi koitui Nooran uuden lapparin noutaminen Khanomiin. Lapparin nouto olikin jalleen yksi seikkailu: moottoripyora taksin kanssa ajelua keskella Phuketin keskustaa, 1200 euron Macin lappari sylissa .. Onneksi Noora ei tise ollut nakemassa tata ! Mutta ihmeen kaupalla kaikki sujui hyvin ja pian istuin bussissa kohti Surat Thania ja sen jalkeen jalleen kohti Khanomia. Mita siella sitten tapahtui? Minne kontit astelivat? Kastuivatko ne? Pian saatte tietaa ..

It started to be the time to leave Perhentian Islands and go back to KL and catch my floght to Bangkok. When I went to have breakfast for the last time at Mama's place I was surprised: my belgium friends would join me and come with me to KL. Cool ! In KL I heard that the fluds in Bangkok were so bad that there wasn't no point to go there. So I had to invent a plan B ..

I met at my guesthouse a new Jeremy who wanted to go Langkawi and so I decided to join him. Cancelled my flight to Bangkok and booked flight to Langkawi. Easy and simple ! Beach and sun again ! Shame that there were also something else ... The beach was full of tourists and tourist shops. Langkawi is duty free island so you can imagine that in the country where alcohol is very expensive and hard to get what that affects .. Pink coloured tourists suffering from hangover on the beach. 

But what you can do or what we did on the island? Rent the bike. We saw nice temples, beautiful waterfalls and fishermen villages. For example the Seven wells waterfall was really nice as you can swim and slide down there and jump into the water (check the pics!). In the evenings the place called Babylon on the Long beach was really nice place to relax and a have drink and listen to some music. Sometimes they play live reggae music. So perhaps Langkawi wasn't my place but with good friends you can find nice things to do there and enjoy. So thanks for canadian, new zealand, danish and dutch people. Hih.

After Langkawi my trip continued to Satun and from there to Phuket (just for one night) and from there to Khanom. There isn't much to tell about Phuket. Or in a way I experienced very scary moment's. I promised to take Noora's computer from Phuket to Khanom but I didn't realise that the computer was expensive 1200 euros Mackbook ! Carrying the computer in the bus and behind the motorbike taxi .. I had some scary moments ! But I brought the computer happily to Khanom and what happened there? Where the big scratch came? You'll find out soon.



Buddies at the waterfall



Malaysian paradise part. 2

Ensimmaisen snorklauskokeilun jalkeen odotukset Perhentian saarista olivat suuret ja suureksi hammastyksekseni odotukset tayttyivat. Mahtavien snorklauskokemusten lisaksi tutustuin sellaisiin herkkuihin kuin roti, teh tarik ja tapasin saarella ihmisia, jotka onnistuivat koskettamaan ja tulevat pysymaan elamassani viela pitkaan.

View from my place

Mutta ensin .. Perhentian saarten ehdoton suosikkiajanvietteeni oli siis snorklaus. Monet ravintolat tai majoituspaikat jarjestavat saarella snorklausretkia erilaisille kohteille ja  high seasonin aikaan on mahdollista valita lyhyempi (4 kohdetta) tai pidempi (6 kohdett) retki. Retket maksavat useimmiten RM 30-45 eli n. 8,5-11 e. Itse osallistuin ravintola Mama'sin retkelle, jonka jarjestaja Jeffri (luulin ensin, etta Geoffrey, mutta nain nimen jossain nain kirjoitettuna) oli varsinainen suupaltti ja ehdoton snorklausretkien jarjestaja numero 1. Koska emme elaneet high seasonia retki oli hieman raataloity erilaiseksi. Retkiemme kohteet olivat Shark Point, jonka anti oli yllatys yllatys haiden bongaus. Taytyy myontaa, etta varsinkin ensimmaisella kerralla tyton bikininlahkeenpuntti tutisi kun naki riuttahain uiskentelevan muutaman metrin paassa. Hui ! Mutta myohemmin kun seurasi hain uiskentelua, voi huomata kuinka kaunista se onkaan ja rauhallista. Seuraavana kohteena oli Coral Garden, jossa saattoi nahda hirmuiset maarat erilaisia kalaparvia ja erilaisia korallismuodostelmia. Taman jalkeen suuntasimme Turtle Point paikalle, jossa etsimme ja odottelimme hetken aikaa kilpikonnien nakemista. Kun naimme konnan, niin koko konkkaronkka hyppasi paatista konnan peraan. Turistitouhua? Valitettavasti kylla. Mutta tassa vinkki: irroittudu porukasta ja uiskentele hetken aikaa yksinasi niin voit nahda kilpikonnan ilman 15 muuta rapikoivaa turistia ymparillasi. Itseni palkittiin tasta ja paasin uimaan kilpikonnan kanssa kahden rinnatusten. Kokemus, jota et voi kuvailla sanoin tai kuvin. Viimeisena snorklauspaikkana menimme Lighthouse nimiselle kohteelle, jossa paasimme nakemaan aivan upeaa korallia. Tama paikka kuului allekirjoittaneen henk.kohtaisiin suosikkeihin snorklauskohteista.

Jeffri  - The guide

Aikaisemmin Suomessa tama Kati ei ole tykannyt kastaa konttejaa veteen, mutta talla reissulla ja erityisesti kyseisella saarella en malttanut olla kastamatta jalkojani veteen, jos sita naen. Vedenalaisen maailman nakeminen ja sen seuraaminen on rauhoittava kokemus ja veden alla unohtaa taysin pinnanpaallisen elaman. Kunnioitus myos vedenalaista maailmaa ja sen asukkaita kohtaan on kasvanut. Nahdessaan, kuinka kauniita asioita se voi pitaa sisallaan, ymmartaa kuinka tarkeaa siita huolehtiminen on. Ja se koskee myos meita turisteja. Esimerkiksi vastakkaisen rannan, Long Beachin, kohtalo sai minut melkein kiukun valtaan. Ranta oli taynna tyhjia tolkkeja, muovipusseja, sandaaleja ja muuta roskaa, mita turistit ovat vain keksineet taakseensa jattaa. Taman vuoksi en useaan otteeseen vaivautunut kulkeutumaan Coral Baylta kyseiselle rannalle. Jokainen voisi edes hetken miettia ennen kuin tiputtaa sen kaljatolkin rantahietikolle, etta toivoisitko itse malesialaisen turistin heittavan karhupullon omalle takapihallesi. (Veli siella Suomen kamaralla alkaa varmaan jo huokailla pikkusiskon viherpiipertaja touhuja ..)

Long Beach

Riuttahaita, kilpikonnia, Nemo-kaloja, Enkelikaloja ym. ym. Naiden otuksien lisaksi tapasin saarella monta muuta sydantani sykahdyttavaa vastaantulijaa. Ewanin majoituksen jalkeen kontit selvasti osasivat kuljettaa taman tyton oikeaan majoituspaikkaan, Senja Bayhin, koska paikan omistaja on hullaantunut suomalaisiin. Senjassa tapasin myos ihastuttavat leidit, Marian ja Riikkan, joiden kanssa harrastin myos omatoimisia snorklausretkia. Paikallisen sukellusfirma Steffenin porukka jai mieleeni letkealla meiningillaan (heidan naurunsa toimistolta pystyi oikeasti kuulemaan monen sadn metrin paahan). Snorkkeliretkien jarjestaja Jeffri melkein onnistui taivuttelemaan minut jaamaan saarelle kanssaan viettamaan monsuunikautta. En usko, etta aika ainakaan olisi kaynyt pitkaksi. Parhain loytoni saarelta oli kuitenkin belgialainen kaveruspari Nick ja Toon, joiden kanssa vietetyt hetket Mama'sin aamiaissetti 2:tta nauttiessa eivat tule unohtumaan. Nama ja useat muut henkilot saivat olon saarella tuntumaan, kuin kodilta Oripaassa. Ihmisia sai moikata rannalla kuin Oripaan raitilla kavellessaan. Tanne on tultava joskus uudestaan.

Pulau Perhentian Kecil

My time in Perhentin Islands offered me lot of beautiful things: seeing reefsharks, swimming with turtles, good food and meeting wonderful people. I believe some of them will stay in my life in the end.

Snorkling was definitely the best which I have ever done. I attended to two trips and both of them were great, probably big thanks from that belongs to Jeffri. He organised the trips and I have to say his wonderful character almost made me stay in the island and spend the monsoon season there with him. Ha. But seriously all the snorkling and swmming in the pure and clear water made me understand that how beautiful the underwater world really is. We really should respect it and take care that it will stay as clean and beautiful as it now is.

The other thing which made my stay in Perhentin Islands special was the people. I met so amazing people and really wihs many of them will stay in my life. Very nice girls from Finland, Jeffri, people from Steffen's diving company, amazing couple from Hungary (wish I could have get to kno them better) and these two guys from Belgium. Nick and Toon .. I just can't describe them. Great guys !

All the nice people made me feel like home as I was saying hello to people  when I was walkng on the beach. Jus like back at home. This is place where I wanna come back again. Definitely.