And they hit the road again - Great Ocean Road 2/2

14/7/12-16/7/12

Aamu Apollo Bayssa sai hyvan alun, kun aurinko lammitti sateillaan ja saimme infokeskuksessa kuulla, etta laheisella rannalla on bongattu vaeltavia etelanmustavalaita. Aloitimme siis aamumme bongailemalla naita Antarktikalta saapuneita vieraita. Itse nain jo edellisena paivana autosta yhden yksilon ja en malttanut odottaa, etta voisin bongata muutaman lisaa ! Valaat pakenevat Antarktikan kylmaa talvea Australian lampimammille vesille ja palaavat takaisin kevaalla, kun ankara talvi on helpottanut. Paras aika nahda naita mahtavia yksiloita on kesa-elokuussa, mutta valaita on nahty myos jo maaliskuussa ja myohaisimpaan marraskuun paikkeilla. Ilmeisesti onni suosii kulkijaa, silla talla kertaa emme nahneet edes pyrston pilkistavan vedesta, kun oikein yritimme tiirailla.

The morning in Apollo Bay was good as the sun was shining and we heard that the Southern right whales had been spotted from the nearest beach. I was excited as I had already saw one day before and I couldn't wait to see more ! So we started our morning by trying to spot these visitors from Antarctica. Whales come to this coast from Antarctica as they are running a way from the cold weather. They come to Australian coast earliest on March and leave around October-November. It seemed like that I wasn't too lucky as we didn't see even a tail this time .. Better luck next time !

Pitkan autossa istumisen jalkeen oli aika saada vahan liikuntaa ja kontteihin liiketta. Seuraava maaranpaamme oli Otway Flyn kanssallispuisto ja sen pusikoissa sijaitseva Treetop Adventure -kohde. Otway Fly Treetop Adventures tarjoaa vierailijoille mahdollisuuden paasta kokemaan ja nakemaan sademetsaa korkeammissa sfaareissa. Sademetsan keskelle on rakennettu 600 metrin pituinen teraksinen kavelysilta, joka vie vierailijan korkeimmillaan 47 metriin ja ihastelemaan sademetsaa puiden latvojen tasolta. Kavely muistutti Malesiassa Taman Negaran sademetsassa olevaa Canopy Tree Walkia, jonka teimme Katen kanssa. Jalleen kerran latvuston ylapuolelle nouseminen oli hieno kokemus ja oli upeaa ihastella 47 metrin korkeudessa edessa aukeavaa sademetsaa. Muuten kokemukset poikkesivat taysin toisistaan. Malesiassa sai pyyhkia hikea kostean ja kuuman ilmaston vuoksi vahan valia, kun taas Otwayssa oli parempi pitaa vain pipo paassa ja vauhti ylla, ettei kylma paassyt yllattamaan. Tosin kylman saan vuoksi paikalla ei juuri ollut muita ja saimme nauttia kavelysta rauhassa ja kuulla vain tuulen havinan puiden oksissa. Puiden, joiden ika voidaan laskea vuosisadoissa ja joiden rungot olivat useamman sylin kokoisia ja saivat itseni tuntemaan muurahaiseksi niiden rinnalla. Kavelyn loppupuolella eksyimme pienelle polulle, jossa vastaamme tuli jos monennakoista otusta. Kyseessa oli esihistoriallinen polku, joka esittelee metsassa 280 miljoonaa vuotta sitten asuneita asukkeja. Itse suosin metsissa nykyaan asuvia sopoja porroisia koalakarhuja, kuin naita lisko-otuksia ..

Our legs started to feel numb after sitting long time in the car so it was time get some exercise. Our next destination was Otway Fly national park and Otway Fly Treetop Adventure. Otway Fly Treetop Walk is a 600 metres long walkway made from steel and it's 30 metres off the forest floor and the highest point takes the walker until 47 metres. The walk reminded me from the Canopy Tree Walk which we made with Kate in Taman Negara in Malaysia. Again seeing the forest from the higher ancle was an amazing experience and seeing the whole forest opening in front of your eyes was great like in Taman Negara. Otherwise the experiences were totally different. In Taman Negara I had to wipe sweat off my forehead because of the heat but this time it was better to keep the woolly hat on. In the other hand because of the cold weather there weren't much other people and we could enjoy the walk in peace and hear birds singing on the branches of the trees.Trees which are centuries old and their trunks are so huge I felt like an ant next to them. In the end of the walk we straggled to a smaller path and met some weird little creatures. It was the prehistoric path for the kids which introduces the habitants  who lived in the forest 280 million years earlier. I must say I prefer todays fluffy koala bears than those lizards ..

"Damn that's a big tree .."

Walkway

Otway Fly is cool temperature rainforest so the plantation is little bit different than in "traditional" rainforest

IIK !

Yep, I prefer koalas.

Kavelyn jalkeen kadet tarisi kylmasta ja maha murisi nalasta, joten oli aika pysahtya lounaalle. Ajoimme Beech Forestiin, jossa pysahdyimme The Ridge Cafeen, joka tarjoaa paikallista luomuruokaa (!!). Ravintola on perheyritys ja meita itseasiassa palveli kassalla ihanan suloinen n.10 -vuotias perheen pellavapainen tytar. Ruoka oli mahtavaa ja nakymat ravintolan ikkunasta melkein yhta upeat. Ja kun sisalla viela lammitti puulammitteinen hella .. Olin taysin myyty. Upea paikka. Upea ruoka. Yksinkertaisesti taydellista.

After the walk my hands were shaking because of the cold and my stomach growling of hunger. So it was time to stop for lunch and we drove to Beech Forest where we stopped at the Ridge Cafe. Restaurant offers food made from local organic products. First of all points from the concept ! It's also family run business and actually the family's cute little daughter was serving us at the counter. The food was delicious and the views from the window awesome. And when there was a warm fireplace warming the cold hands .. I was impressed. Great place. Great food. Simply perfect.

Are we in Scotland or South Australia ?

This guy I liked !

Roasted pumpkin, caramellised onion and camembert cheese tart with salad - big YUM !

Syopottelyhetken jalkeen oli aika aloittaa kotimatka kohti Torquayta, missa pysahtyisin yoksi ja sen jalkeen jatkaisin matkaa Melbourneen seuraavana aamuna. Kotimatkaan sisaltyi mutkittelevia ja kapeaakin kapeampi metsateita, upeita rannikkomaisemia Great Ocean Roadia pitkin ajaessamme seka sokerina pohjalla .. Kenguja ! Naimme naita suloisia otuksia Angleseassa. Ensin nakoalapaikan vieressa tienvarressa ja myohemmin useita kymmenia golfkentalla. En tieda, mita kenguruilla mahtoi olla mielessaan. Olikohan niilla swingi hukassa? Se jaakoon arvoitukseksi. Matka kuitenkin saapui paatokseen, kun Torquayssa viettamani yon jalkeen matkasin jalleen bussin ja junan avulla takaisin Melbourneen ja Southern Crossin asemalle. Roadtrip oli paattynyt ja kontit olivat selvinneet ehjina ja onnellisina matkasta jalleen monta kokemusta rikkaampana.

Then it was time to began our home trip first towards Torquay where I would continue next morning to Melbourne. Trip included twisting and narrowest roads ever through the forest, beautiful coast views on the Great Ocean Road and the icing on the cake was .. kangaroos! We saw these cute creatures in Anglesea. First couple close to a viewpoint and then a whole pack on the golf course. I wonder what they did there .. Perhaps they came to practise their swing? You never know .. After spending one night in Torquay I travelled with the bus and train back to Southern Cross Station in Melbourne. The roadtrip had ended happily and I had many new happy memories to remember.

Hi mate !

Two buddies more !

There can't be too many pictures from these cuties ..

Anglesea

Roadtrip - Great Ocean Road 1/2

14/7/12-16/7/12

Pari paitaa, housut, alkkarit ja pikkarit ja sukat reppuun ja eikun menoksi ! Edessa oli roadtrip pitkin Victorian rannikkoa ja kuuluisaa Great Ocean Roadia. Sharon nappasi minut kyytiin aikaisin lauantaiaamuna ja lahdimme huristelemaan kohti ensimmaista pysahtymispaikkaamme Camberdownia. Moottoritie oli kuumana ja rokki soi ! Noin 50 km rannikolta sisamaassa sijaitseva Camberdown ja sen kujilla sijaitseva Loaf Lounge tarjosi meille ihastuttavan lounaan. Purjo-perunasosekeittoa (, joka sisalsikin harmikseni myos pekonia)seka kasvisfoccaciaa ja perunalohkoja. Nailla evailla oli hyva jatkaa matkaa.

Couple shirts, pants, undies and socks to my bag and I was ready to go ! It was time for a roadtrip at the coast of Victoria and Great Ocean Road. Sharon picked me up early on Saturday morning from Wanda Road and then we left towards our first stop: Camberdown. First we took the inland route as it was faster and we would come back Great Ocean Road anyway. About 50 km inland from coast Camberdown and the cute little lunch place Loaf Lounge offered us terrific meal. Potato and leek soup, veggie foccacia and wedges. Bellies were full and it was time to continue.

Sharon thought I'm funny as I take pictures from everything ..

Cakes, macarons, cookies .. Everything what you can think of

Camberdown

Rannikolle saavuttuamme ymmarsin, miksi ihmiset jaksavat nahda vaivaa ja ajella Melbournesta tai kauempaakin rannikolle. Peterboroughista kaannyimme kohti Port Campbellia ja 12 Apostolia. Talla valilla alkoi suuri valokuvausurakka. Meressa sijaitsevat kalkkikivet olivat kuin ihmisten muokkaamia kivimuodostelmia ja maisemat olivat yksinkertaisesti henkeasalpaavia. Suuret kivenmurikat eivat kuitenkaan ole ihmisten aikaansaannoksia vaan ovat muovautuneet eroosion johdosta ja ovat nain luonnon omaa taidetta. Joidenkin mielesta tylsaa nahtavaa, mutta itsellani leuka pysyi loksahtaneena pitkan tovin.

When we arrived to the coast I realised why people are ready to drive from Melbourne or even from further down here. Between Peterborough and Port Campbell and 12 Apostles my camera became busy. The limestone stacks off the shore were amazing and beautiful. They looked like unreal and human work. But they are not. They are nature's own art and that made it even more amazing.

London Bridge

And again without the weird tourist in the picture

Loch Ard Gorge

Loch Ard Gorge

Henkeasalpaavat maisemat eivat kuitenkaan helpottaneet meidan kahvihampaan kolotukseen ja pysahdyimme Port Campbelliin kupposelle. Port Campbell sijaitsee vain n. 15 km paassa 12 Apostolista, joka on ehka rannikon kuuluisimmista nahtavyyksista ja kalkkikivimuodostelmista. Alunperin eroosio on erottanut kallioista yhdeksan (Nii'i, samaa mietin minakin ! Mista se 12 apostolia tulee!) 45 metrin korkuista kalkkikivea, jotka myohemmin ovat tulleet suosituksi turistinahtavyydeksi. Osa apostoleista on kuitenkin sortunut samoista syista kuin ne muodostuivat ja nykyaan niita on jaljella enaa muutama. Vaikuttavaa ja jalleen epatodellisen oloista. En voinut uskoa, etta luonto on sattumalta voinut luoda jotain tallaista. Ihminen on saanut maapallolla aikaan paljon kaunista, mutta useimmiten tamankaltaiset luonnonihmeet lyovat taysin laudalta ihmisten tuotokset. Ihmisista puheenollen ..  Epatodellista oli myos kaikkien niiden japanilaisturistien maara - mista ne kaikki oikein tulevat hienoine jarjestelmakameroineen?


Despite the breathtaking views our need for coffee wasn't satisfied and we stopped for a cup in Port Campbell. Port Campbell is just 15 km drive away from the main turist attraction 12 Apostles so we didn't waste much time and sipped our coffees and then continued our way. The Twelve Apostles is a collection of limestone stacks off the shore formed by erosion. The stacks are about 45 metres high and many of them has collapsed and nowadays there are few left. The view was anyway impressive and unreal. How something like that has been able to form without human help? Humans have created many beautiful things but this kind of miracle of nature wins definitely human outputs. Speaking about humans and people .. The amount of Japanese tourists was also quite unreal. Where they all come from with their fancy systems cameras?

Kauniiden rannikkomaisemien lisaksi matkanvarrella onnistuin bongaamaan valaan meren kuohuissa. Naky oli itselleni uskomaton ja en voinut ensin uskoa silmiani, mutta kun valaan pyrsto valahti useamman kerran aaltojen joukossa en voinut kuin todeta nahneeni valaan ensi kertaa elamassani paljain silmin. Upean Avara luonto-kokemukseni lisaksi matkan varrella nakemani pelto- ja niittymaisemat olivat ihastuttavia. Down Underista olin yhtakkia hypannyt keskelle suositun saippuasarjan Emmerdalen maisemia, kun vihreilla niityilla laiduntavat lampaat toivat mieleeni Englannin maaseutumaisemat. Kaikki vihreys ja suuret tilat yllattivat minut, silla olin aiemmin ajatellut Australian olevan hyvin kuiva ja luonnon olevan variltaan saven ja hiekan ruskeaa. Sen sijaan naen edessani loputtomasti jatkuvia karjatiloja vihreine laidunmaineen. Itseasiassa australialaiset maitotuotteissa on paljon betakaroteenia (A-vitamiinia), koska lehmat saavat laiduntaa ympari vuoden niityilla ja nauttia suoraan maan antimia. Sen sijaan meilla Euroopassa lehmia joudutaan pitamaan sisalla navetoissa ja ruokkimaan viljalla. Taman johdosta mm. australialainen voi on keltaisempaa kuin eurooppalainen.

Besides beautiful coast views I succeeded to see a whale swimming in the ocean. First I couldn't believe my eyes but when the tail flashed several times from the ocean foam I just had to tell myself: I had seen a whale first time in my life with naked eye. Despites the whale the green and beautiful field landscapes were fascinating. When I saw sheeps pasturing on the green fields I felt like I had jumped suddenly in the middle of scenes of Emmerdale (popular English soap opera). All this greenery and big farms surprised as I always thought Australia is very dry and nature's colour would be brown. Instead I saw infront of me endless fields with big herds pasturing there. Actually Australian milk is rich in betacarotene (vitamin A) because cows are mostly pasture fed. Whereas in Europe we have to house cows in barns most of the year and cows are commonly grain-fed. That's why the Australian butter is more yellow and the European butter is more pale in colour.

Are we in Oz or England?

Cattle outside pasturing

Kun vihdoin ja viimein saavuimme Apollo Bayhin takana oli useampi kilometri ja olimme olleet tienpaalla melkein 10 tuntia. Siksi oli hyva kohta pysahtya yoksi ja antaa kuskin lepuuttaa kaasujalkaansa, silla muuten kotimatkasta olisi tullut liian pitka ja puuduttava. Majapaikkamme oli Apollo Bay Backpackersissa, joka tarjosi viihtyisan omakotitalomajoituksen. Hinta oli 25 dollaria per henkilo kahden hengen huoneessa sis. aamupalan. Aamupala sisalsi muroja, myslia, puuroa, kahvia, teeta seka paahtoleipaa useine eri levitteineen: hilloja, vegemitea, nutellaa, voita ym. Ihan hyva hinta siis Australian maaperalla. Kaakkois-Aasian hintoihin oli kuitenkin matkaa .. Voi etta kaipaan niita paivia, kun 10 dollaria oli kiskurihinta huoneesta ! Mutta palataan takaisin Down Underiin .. Kun olimme saaneet tavarat leviaksi menimme illalliselle Ilukaan, paikalliseen kreikkalaiseen ravintolaan, jonka hassu kreikkalainen tarjoilija George tarjosi meille makunystyroita hivelevan illallisen (sienirisottoa kauden yrteilla, nam !). Jalkiruuaksi saimme mandariinit ja naurut, kun George kysyi tosissaan tiedammeko, mika hedelma se on. Illallisen jalkeen menimme yohompsyille paikalliseen baariin, jossa syvennyimme footyn eli aussijalkapallon saloihin, kun paikalliset olivat keraantyneet seuraamaan kyseista matsia televisiosta. Seuraamme liittyivat myos USA:sta kotoisin oleva sisaruspari, joiden kanssa jaoimme paivan kokemuksia ja saimme pienen juttelun jalkeen huomata, etta olimme koko paivan ajan seuranneet toisiamme.  Kun lasin pohja alkoi pilkistaa esiin eli yohompsyt oli nautittu, oli aika palata takaisin Apollo Bay Backpackeriin ja valmistautua kauneus unille seka seuraavaan paivaan ..

When we finally arrived to Apollo Bay we had droven many kilometres and there were almost 10 hours behind on the road. That's why it was good to stop on Apollo Bay and stay over the night and let our driver rest. Our accomodation place was Apollo Bay Backpackers which offered us a cosy room in an actual house. Price for night was 25 dollars including breakfast which was porridge, cereals, muesli, toast with all different spreads like jam, vegemite, nutella, butter etc. So pretty good price in Australia. Still it had a long way for South East Asian prices .. God I miss those days when 10 dollars for a room was exorbitant price ! But now we are in Australia .. After spreading out all our stuff we went out for a dinner. Local Greek restaurant Iluka and it's delightful waiter George offered us delicious dinner. For dessert we got mandarins and good laughs when George asked seriously do we know what fruit it is. For nightcap we went to a local pub where we watched footy game with two American sisters. We also found out that we had been travelling the same route with them the whole day. Funny coincidence. After night caps were over it was time to return to Apollo Bay Backpackers and have our beauty sleep.

Our bedroom

Living room and kitchen

Apollo Bay Backpackers

Girls ready to go out - Apollo Bay just wait !

 Ja mita tapahtui seuraavana paivana,kun roadtrip jatkui .. ?  And what happened the next day when the roadtrip continued .. ?

Runaway to the coast

16/6/2012-17/6/2012

Kaupungin melu ja halina jaivat taakse, kun Sharon nappasi minut kyytiinsa eraana lauantaina ja ajelutti minut luokseen Torquayyn. Edessa oli kauan odotettu ja kovasti suunniteltu viikonloppu aussi-aitini luona rannikolla. Visiitti alkoi ihanalla lounaalla Torquayn pienessa tapas/lounasravintolassa. Tilasin itselleni rieskan kaltaisen littanan leivan, jonka valissa oli hummusta, falafeleja, kasviksia ja muita hyvyyksia. Eihan se voinut olla muuta kuin hyvaa ! Lounaan kruunasimme ostamalla pienet leivokset viereisesta leipomosta. Rakastan Melbournea ja sen lahialueita sen vuoksi, etta pienemmissakin paikoissa on ihania pienia ravintoloita tai kahviloita, jotka ovat todella viihtyisia ja tarjoavat muutakin kuin wienerleikkeitta ja ranskalaisia. Ravintolat eivat ole minkaan ketjun omistamia ja eivatka tarjoile kakkoslaatuista ruokaa, kuten meilla Suomessa huoltamoiden yhteydessa olevat ravintolat, jotka ovat ajaneet alas useita samankaltaisia Melbournen alueella toimivia yksityisyrittajia. Tietenkin myos taalla Down Underissa Mc'Donaldsit ja muut ketjut porskuttavat, mutta monet ihmiset ovat heranneet ja vaativat nykyaan laatua. Niin kuin suomalaistenkin pitaisi, mutta sen sijaan vaan tyydymme edelleen syomaan kolmatta kertaa uppopaistettuja ranskanperunoiksi kutsuttavia keltaisia tikkuja.

The noise and dust of the city was left behind when Sharon took me one Saturday morning to her place in Torquay. It was finally time for the long-planned visit to the coast and see my Aussie mommy again. First we went to a lovely lunch in a small restaurant. The bread with falafels, roasted vegetables and hummus was delicious. After that we went to have cakes and coffee next door from the little bakery. Perfect start for the visit !

From Torquay (http://www.fotopedia.com/items/cBCDkVkfOBY--D_8JUCzQ28)

 No niin paasaaja-Kati yrittaa nyt rauhoittua ja menna takaisin asiaan. Ihanan lounashetken jalkeen pakkasimme leivokset kyytiin ja suunnistimme videovuokraamoon, josta saimme saaliina kolme eri elokuvaa. Joista ainoastaan yksi osoittautui hyvaksi. Eva Greenin  ja Ewan McGregorin Perfect Sense oli todella kaunis ja ajatuksia herattava elokuva. Elokuvassa ihmiset menettavat maailmanlaajuisen viruksen vuoksi aistin kerrallaan. Ensin lahtevat maku- ja hajuaisti. Itsestani jo kyseisten aistien menettaminen olisi tuomio, kun et voisi nauttia ruokakokemuksista lainkaan, mutta elokuvassa tarjottiin mielenkiintoinen ratkaisu, kuinka ihmiset tahan menetykseen sopeutuisivat. Naiden kahden aistin kadottua ihmiset alkavat nauttia ruuan tuottamista muista aistimuksista, kuten rapeudesta, pehmeydesta, kylmyydesta, kuumuudesta, sileydesta jne. Ihmiset siis sopeutuivat tahan, mutta entapa kun kuulo- ja nakoaisti katoavat? Sen jatan avoimeksi ja sinun ratkaistavaksesi. Hyva elokuvavalinta syysiltaan ja pakko sanoa, etta en muistanutkaan kuinka komea mies se Ewan onkaan ..

After the lovely lunch we packed our cakes and coffees in the car and drove to rent some movies. With the movies we weren't so lucky. From three movies we watched just one as one didn't work and one was little bit too weird and artsy-fartsy must say. But the movie Perfect Sense was really good choice. It tells a love story in the world where a worldwide virus is spreading. People are loosing their senses one in a time. The movie gives an interesting choice for what would happen if people would loose their sense and how they would adopt in to the situation. I won't reveal the more so I won't spoil it. Good choice for a movienight with girls and I must say .. I didn't remember how gorgeus Ewan McGregor is !

Leffaillan jalkeen valmistin meille uunipaahdettuja kasviksia ja hopottelimme vain niita naita. Sharon myos teki minulle kauniin uhrilahjan sankyni viereen yopoydalle. Kyseessa oli hindu-uskontoon liittyva kaunis uhrilahja, ei siis kenenkaan viattoman naapurin katkaistu paa. Alkaa antako mielikuvituksen laukata !

After the movie I cooked some roasted vegetables for us for dinner and we had a little girl talk. Sharon also prepared for me a an offering next to my bed so the gods would take care of me while I sleep. Offerings are part of Balinese Hindu religion and which Sharon made for me was really beautiful. Thank you.

Seuraavana paivana Sharon vei minut Bells Beachin lahettyville kavelylle ja haukkaamaan raitista ilmaa hanen ihanan koiransa Tiger Lilyn kanssa. Oli ihana paasta pitkasta aikaa keskelle luontoa nauttimaan sen puhtaasta ilmasta, saada vahan liikuntaa ja tietenkin juoruta hyvan ystavan kanssa. Valitettavasti emme aivan kuuluisalle Bells Beachille asti paasseet uhkaavan sateen vuoksi, mutta Sharon on onneksi aikasemmin nayttanyt minulle maailmankuulun surffirannan. Ehdimme kuitenkin tehda hyvan lenkin ja oli sopiva aika hurauttaa takaisin lounaalle ja valmistautua kotimatkalle Melbourneen

Next day Sharon took me for a walk to the Bells Beach with her cute little dog Tiger Lily. It was really nice and scenic walk and it was great to have some fresh country air. Unfortunately because of the weather we didn't make it until the beach but luckily Sharon had showed the world famous surf beach before me. Anyway we had time to have nice walk and it was perfect time to drive back home and have some lunch. After that it was already time to get back home to Melbourne.

Two beautiful ladies - Tiger Lily and Sharon

Extra-double-CHEESE!

Can I look more excited?