Last days with the Bali family

27/3/2012-29/3/2012

Ubudista onneksi sentaan loysin tieni takaisin Sanuriin, jossa tulisin viettamaan viimeiset paivani Balilla. Oli enaa jaljella pari paivaa viisumini umpeutumiseen seka siihen, etta nama kontit lahtisivat Down Underiin eli Australiaan ! Eli jannitysta oli siis paljon ilmassa. Matka ei sittenkaan loppuisi tahan vaan kontit lahtevat katsastamaan huhut siita, onko Australia todella sellainen kultakaivosmaa travellaajille, kuin kaikki juorut kertovat. Tama on positiivinen asia myos blogin kannalta, koska se tarkoittaa sita etta se saa viela jatkoa ! (Voin kuulla aaltoliikkeiden nousevan ja riemun huutoja lukijoiden keskuudessa, haha)


Ensisuunnitelmani oli viettaa viimeiset paivat Ubudissa, mutta kaikkien sattumusten ja erityisen kutsun vuoksi onneksi paadyin Sanuriin viimeisiksi paiviksi. Harryn pikkusiskolla Keshalla oli nimittain erityinen seremonia hanen taytettyaan 6 kuukautta. Talloin balilaisten on tapana jarjestaa seremonia lasta varten. Seremonian saapuu suorittamaan paikallinen pappi ja han suorittaa mm. lapsen hiusten leikkaamisen. Harryn perhe kutsui minut kyseiseen seremoniaan ja toivoivat minun paasevan todistamaan sita. Seremonia oli kaunis ja taynna mielenkiintoisia vaiheita. Esimerkiksi lopuksi 'leikimme' kauppaa, jossa sukulaiset saivat ostaa vauvalta tuotteita mihin hintaan vain (0.2 e - 10 e) ja vauva sai rahat kauppaleikista. Luultavasti kyse oli jonkinlaisesta tavasta lahjoittaa vauvalle ja vanhemmille tukea elatukseen tai tulevaisuutta varten kuten meilla Suomessakin. Tosin me annamme rahaan suoraan kateisena kouraan tai sitten kirjekuoren valityksella. Ensin en hammennykseltani tiennyt mita tehda, mutta sitten itsekin tietenkin osallistuin ja ostin Keshalta pussin pahkinoita ja appelsiinimehua. Loppujen lopuksi hauska ja paljon viihdyttavampi tapa lahjoittaa rahaa kuin meilla Suomessa. Tarjolla oli myos ruokaa ja sukulaiset vaihtelivat kuulumisia keskenaan toistensa kanssa. Perheen aiti kertoi minulle innostuneena, kuinka han oli valmistanut nuudeleita, joita myos mina kasvissyojana voin syoda. En tieda, mista perheen aiti luulee makkaran tehtavan, mutta nuudelit jaivat pyorimaan lautaselleni .. Tavallaan kyseessa oli siis tavallinen sukutapahtuma ja sitten mina olin outona lintuna mukana. Kerasinkin paljon katseita sukulaisten joukossa, mutta he eivat ilmeisesti ole tottuneet vierastamaan ihmisia. Isoaiti nappasi minut monta kertaa kainaloonsa ja hopotteli ummet ja lammet indonesiaksi minulle. Menin holmoyksissani nimittain sanomaan hanelle pari sanaa indonesiaksi ja totta kai sen jalkeen han luuli minun osaavan kielta. Mutta kaunis seremonia ja olin todella otettu, kun perhe antoi minun osallistua siihen.

Preparing ceremony and the altar

Talkative grandma and Kesha

Splashing holy water

Shop game going on

The holy man and gifts for gods

Muutenkin olen ikuisesti kiitollinen Harryn perheelle, joka majoitti minut useaan kertaan Sanurissa vieraillessani. Heidan ansiostaan nain, millaista todellinen elama balilaisessa perheessa on ja kuinka ystavallisia he osaavat olla. Kaikki eivat siis ole kiinni sinun takamuksessasi, kun vain silma valttaa (ks. viime kertainen Ubud-teksti). Harryn perheeseen kuuluvat isa, aiti, Harry, kaksi pikkuveljea seka pikkusisko Kesha, joka oli aina minut tavatessaan kuin Naantalin aurinko. Han tykkasi naureskella ja leikkia vaaleilla hiuksillani, jotka olivat suuri kummastus. 

Kesha

Asuin perheen luona yhteensa noin 10 paivaa ja jokainen paiva oli tuleva yllatys monessa mielessa. Perheen aiti syotti minulle milloin mitakin kakkuja ja hedelmia. Han myos tutustutti minut uuteen herkkuuni tempeen, joka on ihmeellinen keksin kaltainen pahkina/soija/tofu/mikalie herkku. Han myos huomasi, kuinka ihastunut olin pisang gorengiin eli friteerattuun banaaniin. Han toi minulle aina pussillisen banaaneita iltatorilta ja lisaksi muita herkkuja, joiden alkuperasta minulla ei ollut aavistustakaan. Harry taas yllatti jokainen paiva erilaisilla suunnitelmilla kuten viimeisena paivana, jolloin han otti tatuoinnin. Menin hanen seurakseen 4 tunniksi katsomaan, kun hanen tatuointiaan tehtiin. Taytyy sanoa, etta tekeminen naytti tuskaiselta ja en itse olisi siihen pystynyt, mutta lopputulos oli kaunis ja erittain hyvaa jalkea. Vai mita mielta olette (ks. alas englanninkieliseen osioon)?

Balinese cakes and melted brown sugar

Mutta ehka olette kiinnostuneita kuulemaan, miten paivat oikein sujuivat ja millaista on tavallisen balilaisen perheen arki ja elama? Tavallaan mitaan suuria yllatyksia on turha odottaa, silla tavallisia ihmisia hekin ovat ja tavallinen arki kuten meillakin. Aamun he aloittavat perinteisesti aikaisin ja aamupalalla, joka on yleensa riisia ja kanaa. Ei siis puhettakaan mistaan jogurteista ja muslista. Lounasaikaan lapset tulevat koulusta syomaan valipalaa. Luultavasti riisia ja kanaa. Perheen aiti vietti aina paivat kotona Keshan kanssa ja he yleensa pitivatkin minulle seuraa, kun Harry oli toissa. Illemmalla, kun koulu ja tyot ovat ohitse he saapuvat kotiin ja syovat illalliseksi vahan lisaa riisia ja kanaa (perheen isan ei ainakaan tarvitse miettia toista tullessaan, mita tanaan on ruokana).  Tosin heidan ruokailutapansa eroavat meidan tavoista melko lailla. Useimmiten jokainen perheen jasen soi eri aikaan. Keittiossa oli valmiiksi valkoista riisia ja kanaa ja jokainen kavi ottamassa, kun silta tuntui. Ruoka syotiin yksin jossakin nurkassa tai eristaytyneena muista ja nopeasti melkein ahmien. Itselleni tapa on hieman ihmeellinen, kun kotona olen tottunut siihen, etta ruokailu on sosiaalinen tapahtuma eika piiloleikki. Mutta jokaiset tavat kunniaan. 

Familys house

'Living room' behind the house

Kitchen

Toilet and shower

Viimeiset kaksi paivaa menivat nopeasti ja oikeastaan erilaisia asioita hoidellen. Ostelin joitain tavaroita, joiden tiesin olevan Australiassa melko paljon kalliimpia ja hoidin viimeiset paperihommat kuntoon. Lisaksi nautiskelin viimeisista pisang gorengeista, koska en uskonut niita olevan myynnissa joka kulman takana Melbournessa. Oli siis syotava hieman varastoon. Viimeisena iltana pojat veivat minut Kutalle juhlimaan ja kokemaan viimeisen kerran Balin yoelamaa. Hauska ilta ja jaan todella kaipaamaan poikien hassuja juttuja. Myos viime hetket perheen kanssa olivat todella haikeita ja halusin vain halata ja rutistaa heita koko ajan. Erityisesti Keshaa, joka oli taysin vienyt sydameni. Itkin matkalla, kun Harry vei minut skootterillaan lentokentalle. Harryn hyvasteleminen ja yksin lentokoneeseen astuminen saivat aikaan mylleryksia mahassa. Tuleva jannitti.


Kuukauteni Balilla oli siis takana ja taytyy sanoa, etta en tieda tayttyivatko odotukseni vai petyinko pahasti .. Sukeltaminen ja Harryn perheen kanssa vietetty aika olivat uskomattomia kokemuksia ja jaavat ikuisesti mieleeni. Myos Balin luonto sykahdytti ja sai minut valilla haukkomaan henkeani. Kolikon toisena puolena ja hieman ruostuneena puolena naen Balin turismin, jonka vuoksi Bali on menettanyt paljon ainutlaatuisuuttaan ja aitouttaan. Kaupungit ovat taynna guesthouseja ja turistikauppoja. Ihmiset ovat kasvaneet ahneiksi ja rahanhimoisiksi. Turisteja pidetaan vain raha-automaatteina ja hyvaksikayton kohteina. Tama puoli Balista jai hieman kaihertamaan mielta, mutta en tieda.. Ehka annan sille viela toisen mahdollisuuden jokin paiva. Ehka?


When I came back from Ubud at least then I didn't get lost and I found my way back to Sanur.   I had only couple of days left in Bali before my visa expired and I had my flight to Australia. So the trip wasn't going to end yet ! I was quite excited and looked forward for Dow Under.


First I planned to stay in Ubud until my leave but after few accidents there and getting this interesting invitation I decided to go Sanur and spent the last days there. Harry's family invited me to come and see his sister's ceremony. Her sister turned to be 6 months old and it meant she would have this ceremony where all the relatives and the local holy man would come. Probably the ceremony was asking protection and good luck for the future from the gods. As again I didn't get a proper answer from the mother when I tired to ask her. But I didn't mind. The ceremony was beautiful and it was nice to experience and be part of it. I even joined the shop-game where relatives could give money for the baby as a present. You bought little things as chips or cake from her and the baby could keep the money. I bought some nuts and orange juice. First it seemed weird but in a way it's much more nice way to give money than just giving an envelop full of cash.


Like in all family occasions there was food for serve and all the relatives were talking to each other. Also Harry's grandmother tried to come and talk with me all the time as she thought I knew little bit Indonesian. Sorry .. But no. Finnish perhaps? I was so happy I came to see the occasion and met Harry's family. I'm also very grateful for Harry's family for inviting me.

There#s a ceremnoy going on but there's always time for picture - smile !

Mom and Dad praying gods

Sacred fire for the gods

Shop game again

Traditional Balinese dress

 And anyway I'm forever grateful for the family letting me stay with them. As in Finland many family wouldn't let almost strangers stay at their house and join family events. I was really lucky. Thanks to them I saw what's real Balinese family life and how they live. And every day was in a way like an adventure with them. Always happened something new or surprising. Harry's mom carried me these weird Balinese cakes and foods to try and she also introduced me to tempe which became one of my favourite food in Bali. It's some kind of vegetarian soy/nut/tofu/what ever delicatess. Really good ! She also carried my other favourite pisang goreng (fried banana) from the night market for me.


And thanks to Harry I met all these nice people and I never knew what was going to happened in the evenings and who I would met. It was always a mystery with Harry what would happen. For example on the last day I went to see when he took a tattoo in his arm. It took 4 hours and it looked so painful that I could never do it. But when the artist finished the tattoo looked really nice and good. Actually it was much more beautiful than I thought it would be. Or what you think?

Seriously, Balinese people doesn't stress about anything !

Finished owl tattoo in Harry's right arm

The normal life in the Balinese family in the end though doesn't differ from our lives. They are still just people like us. They start the morning early and they eat for breakfast rice and chicken. Thats perhaps little bit different for us from the Western countries who have used to cornflakes and musli. In the middle of the day the kids have break from school and they come to eat some lunch which is again rice and chicken. You guess what they eat for dinner? Correct! Rice and chicken ! But at least the family's dad doesn't have to wonder when he comes home from work that what is going to be for dinner. Difference what I noticed in their habits is that the family doesn't gather together to eat but they eat somewhere in the corner by themselves. And quickly. It was little bit weird for me first as liked the habit that dinner is social occasion and everybody would gather together. But when in Rome .. 


The last day went quickly and I just organised my trip to Australia by buying stuff and printing my flight tickets and the visa etc. I also enjoyed the last time from the Balinese treats as I doubted that there would be lot of food stalls selling fried banana in Melbourne. Harry and his friend took me out to Kuta on my last night and it was fun and I thought that I would really miss them and their silly jokes. I was also very sad when I had to say goodbye to Harry's family and especially Kesha whose smile was so heartmelting. She is really so adorable. I just wanted to hug and squeeze the family before my leave and really make them realise how great my time was with them and how grateful I was. I actually cried the way to the airport when Harry took me to there with his bike. And I felt so weird before entering the airport. The unknown future made me so nervous ..

My Bali Family

Also me and the little brother got into the picture - family smile !

So  the month in Bali was over and what did I think about Bali when I left? Diving was amazing there and definitely one of the best things with Harry's family which happened to me there. Also the nature was so beautiful sometimes that I couldn't believe my eyes. But the other side of the coin .. Bali's tourism did annoy me little bit and it's affects too. People had became greedy and tourist were only ATM's for the locals. Also the island didn't feel so authentic with all the tourist shops and city's which were full of guesthouses. But perhaps I shouldn't judge the place too early and give it a chance perhaps someday. Perhaps?

Drinking Arak, scaring demons and watching movies: Balinese New Year !

19/3/2012-24/3/2012

Kun vihdoin ja viimein paatit Balin ja Gilin valilla alkoivat jalleen kulkea otin suunnakseni taas Sanurin. Talla kertaa visiittini oli pidempi, silla Harryn perhe kutsui minut viettamaan balilaista uutta vuotta Nyepia heidan luokseen. Iso pileet siis wuhuu ! Tai sitten ei .. Balilainen uusi vuosi eroaa meidan uudesta vuodesta melko lailla. Hindulaisen perinteen mukaan silloin vietetaan hiljaisuuden paivaa, jolloin jokaisen yksilon tulisi pohtia ja miettia omia arvojaan rakkautta, ihmisyytta ja muita maailmassa olevia tarkeita asioita kohtaan. Vanhan perinteen mukaan kyseisena paivana on siis tarkoitus meditoida ja valttaa aiheuttamasta melua tai hairioita. Esimerkiksi valot on pidettava pois paalta, ja ihmiset eivat saa poistua talon sisalta.Kaupat, ravintolat ja virastot ovat kiinni. Eli siis kaduilla ei saa kulkea ketaan muu paitsi Pecalangit (paikalliset turvamiehet), jotka vahtivat kaduilla. Edes turistit eivat saa astua jalallaan kaduille kyseisena paivana. Koko Balin saari hiljentyy kyseisena paivana ja jopa lentokentta on pois kaytosta. Mikaan ei toimi, kukaan ei tyoskentele, kaikki pysahtyy. Miten tama on mahdollista nykypaivana maailmassa, missa ei ole pitkaan aikaan totuttu siihen, etta asiat ja tieto kulkevat ymparivuorokautisesti? Yleensa turisteja neuvotaan valttamaan Nyepia ja matkustamaan esimerkiksi laheisille Gili-saarille siksi aikaa. Minusta tama kuulosti niin mahtavalta ja mielenkiintoiselta, etta totta kai se oli pakko kokea !

Nyepia edeltavalla viikolla balilaiset suorittavat erilaisia uskonnollisia seremonioita, joista isoimmat ovat luultavasti Melasti ja Nyepipaivan aatto, joka kansan kielella tunnetaan Ogoh-Ogoh:na. Melastina ihmiset kokoontuvat rannalle puhdistamaan Arcan, Pratiman seka Pralinggan (pyhia esineita) , jotka auttavat keskittamaan ajatukset niin etta yksilo paasisi lahemmaksi jumalia. Retriitti suoritetaan 3-4 paivaa ennen Nyepia. Valitettavasti itse en paassyt todistamaan kyseista seremoniaa muuta kuin bussin ikkunasta katsellessani seremoniasta poistuvia valkoisiin vaatteisiin pukeutuneita ihmisia. Nyepi paivan aattona Harry osallistui samankaltaiseen seremoniaan, mutta ymmartaakseni kyse ei ollut kyse Melastista. Yritin kysya seremonian nimea Harryn aidilta, mutta han vain sanoi seremonian olevan jumalia varten ja etta Harry tuo samalla kotiin pyhaa vetta, jota he ripottelevat ympari kotiaan. Hindulaisuus on kylla mielenkiintoinen uskonto ja se seremonioiden ja juhlien maara, mita heidan uskonnossaan on. Joka paiva on juhlapaiva !

People are coming from the temple

Women are carrying gifts for the gods

People coming and going to the temple

Toinen seremonia taas sijoittuu Nyepipaivan aattoon ja on luonteeltaan taysin erilainen kuin Melasti tai Nyepi. Ihmiset kokoontuvat auringonlaskun aikaan kylan tienristeyksiin, missa he uskovat demonien kohtaavan. Kaupungin tai kylan artistit ovat valmistaneet kyseista tapahtumaa varten suuria demonien nakoisia patsaita Ogoh-Ogoh:a. Ogoh-Ogoh edustaa demonia ja pahaa henkea, joka elaa keskuudessamme ja josta tulisi paasta eroon. Kylan nuoret kantavat patsaan kylan jokaiseen risteykseen ja pyorittavat sita kolme kertaa kellon suuntaisesti. Pyoritys ja erilaiset esitykset patsaan edessa (, joissa ihmiset tuntuvat sekoavan taysin ja muuttuvan riivatuiksi) kuvaavat ihmiskehon ja henkien yhdistymista. Tarkoituksena on yrittaa pelotella pahoja henkia, jotta ne poistuisivat ja pysyisivat poissa. Kulkueen jalkeen nama patsaat poltetaan, joka symboloi itsensa puhdistaumista.

Ogoh-Ogoh

Ha Haa - not all are so scary

 Kuulostaa melko hurjalta ja karulta seremonialta, mutta itse paikanpaalla tapahtuman nahneena se on luonteeltaan melko iloinen ja jannittava. Sanurin kadut tayttyivat paikallisista seka turisteista. Ihmiset katselivat kulkueita innoissaan ja vertailivat Ogoh-Ogoh-patsaista ja koittivat seurata innoissaan, etta keta tuttuja on kantamassa patsasta tai muuten mukana esityksessa. Ilmassa oli siis enemman karnevaalin tuntua kuin kauhua ja pelkoa demoneja kohtaan.

Hauskinta tapahtumassa oli se, etta sain kokea sen yhdessa Harryn ja hanen perheensa kanssa. Harry ystavineen olivat kantamassa Ogoh-Ogoh-patsasta ja itse olin ihmismassan keskella muun perheen kanssa koittaen napsia kuvia Harrysta ja muista. Hetken aikaa olin kahden Harryn pikkuveljen kanssa, joka ei osaa lainkaan englantia ja siina olikin sitten bodylanguage tarpeen kun vaihdoimme paikkaa edestakaisin ja yritin ymmartaa, mista milloinkin oli kyse !

Carneval begins !

Even children had their own Ogoh Ogoh

And here the bigger boys carry their own - notice how big they are !

Carriers are rotating the Ogoh Ogoh

So much people came to see Ogoh Ogoh

This little lady doesn't seem to be scared ..

Illan paatimme Harryn ystavien kanssa Harryn tyopaikalla juoden Arakia ja muuten vain hengailen. Kyseinen juoma on kylla sellaista tappojuomaa etta huh huh ! Taitaa jopa Laosin vanha tuttu Lao Lao jaada kakkoseksi taman juoman rinnalla. En tieda, mika on perinteinen tapa kyseista juomaa nauttia, mutta poikien tapa muistutti hieman samaa kuin tequilan kanssa tehtaessa. Ensin otat shotin tata jumalten juomaa, sen jalkeen vahan suolaa ja lopuksi pala appelsiinia(!). Appelsiini oli hyvaa, Arak ei. Ilmeisesti tama on myos paikallisten nuorten tapa juhlia Nyepi-aattoa, silla he sanoivat kaikkien nuorten juhlivan ja juovan silloin. Tavallaan ymmarrettavaa. Seuraavana paivana Nyepina kaikki paikat ovat kiinni ja et voi tehda mitaan. Taydellinen krapulapaiva siis. Vahan niinkuin Vappu tai muu vastaava juhlapaiva meilla, jolloin useimmat kaupat ja virastot ovat kiinni. Tosin Suomessa silloinkin pikku nurkkakaupat palvelevat asiakkaita. Harmi, etta lansimaisessa yhteiskunnassa ei enaa Nyepi-paivan kaltainen taydellinen pysahtyminen ole enaa mahdollista. Tosin joskus et ole osannut varautua krapulapaivaan ja silloin kiitat luojaa siita pikku Siwasta, joka on nurkan takana auki.

Koitti siis varsinainen Nyepi-paiva eli 23.3.  Harryn perheen talo oli taynna Harryn ja hanen pikkuveljensa kavereita seka mina ainoana tyttona ja ihmetyksen kohteena. Ei ole varmaan yleista, etta turisti yopyy paikallisten luona ja erityisesti Nyepina. Paiva sujui melko leppoisasti leffoja katsellen ja itseasiassa melko mielenkiintoisin tunnelmin. Luulin nimittain hiljaisuus- ja poistumissaannon olevan erityisen tarkkoja, mutta kuten nykypaivana kaikki perinteet myos Nyepi-paivan saannot ovat ehka menettaneet hieman tehoaan. Itseasiassa erittain uskonnolliset yksilot eivat edes puhu tai syo kyseisena paivana vaan keskittyvat taysin itsepohdiskeluun ja meditointiin. Me taas pidimme paivan aikana valoa paalla ja katselimme elokuvia ja pojat soittivat kitaraa. Ja emme todellakaan pidattaytyneet syomasta ! Herranjestas .. Se olisi ollut naiden konttien loppu. Kaikki tama oli kuitenkin saantojen tai perinteiden mukaan kiellettya. Koska Harryn perheen kotona keittio ja kylpyhuone sijaitsivat ulkopuolella sain myos poistua talon ulkopuolelle vessaan ja hakemaan syotavaa. Suurin ihmetys oli kuitenkin, kun pojat lahtivat illalla auringon laskettua kavelemaan kadulle. Tama oli kuitenkin saantojen mukaan laillista, kunhan pukeutuu virallisen seremonia-asuun. Mutta arvatkaa vaan, oliko poistuminen sallittua myos tytoille? Ehei .. Ei tietenkaan. Kun pojat lahtivat mina jain jalleen kaksin Harryn englantia puhumattoman pikkuveljen kanssa katsomaan elokuvaa.

Kun Harry ja kumppanit palasivat takaisin he kertoivat kaupungin olevan taysin autio ja teiden olevan kummittelevan hiljaisia. He myoskin nayttivat valokuvia valoilmiosta, jonka he nakivat taivaalla ja uskoivat olevan paha henki. Pahojen henkien nimittain uskotaan laskeutuvan alas maahan juuri Nyepina ja myos sen vuoksi ihmisten tulee pysya sisalla. Huijatakseen henkia, ettei ketaan ole paikalla. Pojat olivat valokuvasta innoissaan ja nain jopa pelkoa heidan kasvoillaan. Olin melko hammastynyt, silla en olisi uskonut, etta he tosiaan uskovat pahoihin henkiin ja niiden laskeutumiseen maan paalle. Naureskelin ensin pain Harryn naamaa ja etta sanoin hanen huijaavan, mutta tajusin hanen olevan tosissaan. Vaikka perinteet saattavat hieman unohtua ja muuntaa tapojaan, niin selvasti tarinat ja uskomus elavat viela vahvasti paikallisessa kulttuurissa. Jopa lansimaiseen roskakulttuuriin ja MusicTV:n rakastuneet paikalliset teinipojat uskovat viela kyseisiin tarinoihin ja uskomuksiin. Hindu-uskonto on tarkea osa paikallisten jokapaivaista elamaa eivatka siihen liittyvat uskomukset ja tavat luultavasti tule poistumaan heidan elastamaan. Itsekin aloin pohtimaan, etta mikakohan se valoilmio oikeastaan onkaan ...

Empty street .. spooky !

After the storms were over and the speedboats ran again between Bali and Gili Trawangan I came back to Sanur. Harry's family had invited me to spend the Balinese New Year called Nyepi with them on 23th March. Of course I was glad to join them and I was really looking forward for the big party ! But this time the party wouldn't be as noisy and crazy as we had in Bangkok. Balinese New Year Nyepi is also known as the Silent day. The day when Hindus silent to do self-reflection and meditate. Some even force to eat or talk that day as it might interfere their meditation.

So the thing is that people must stay inside the whole  day and no one is allowed to go out to the streets that day. Shops, restaurants or offices are closed and the only ones who are allowed to go outside are the Pecalangs (local traditional security men) who control the security that day on the streets. Not even the tourists are allowed to go outside. All noise and lights are forbidden and for example you shouldn't keep the TV or radio on that day. The whole Bali goes silent and even the airport is closed the whole da.(can you imagine that would happend in Europe or in any other western country?). Usually tourists runaway from Bali to Gilis or Lombok before this day but I was just excited to see and experience it. I mean it's something so unique nowadays and if they really gonna obey all these rules I must experience it !

Even the shops' windows get covered so the light won't come out at Nyepi

The celebration of Balinese New Year starts already earlier in the week with different ceremonies. Usually the first big one is Melasti which happends 3-4 days before the Silent Day. On Melasti the people gather to the beach or somewhere else near the water to clean Pratima, Arca and Pralingga (sacred objects) and take some holy water (the source of eternal life). I didn't see the ceremony unfortunately. I just saw people leaving from the beach and wearing the white ceremony costume. Also Harry joined in same kind of ceremony on the eve of Nyepi but if I understood right it wasn't about Melasti. I tried to ask family's mom which ceremony it was but she just answered it to be a ceremony for the gods. Hindu religion is very interesting as they have so many celebration days. It seems the life is one big celebration for them. Doesn't sound so bad? Perhaps Christian religion could also celebrate more life like Hindus do.

Traditional Balinese costume

So the eve of Nyepi is a big day as then people gather together on the streets of the village after the sunset. Usually they gather together on T-junction or the crossroads as they believe the demons meet there. Village's artists have made Ogoh-Ogoh or several of them which symbolize the evil spirits around us and which we should get rid of. Ogoh-Ogoh monsters actually look really scary and usually they have these really scary looking bulging eyes.Young men carry the monsters around the village and in every junction they rotate the statue three times clockwize. Also some boys performed an act which reminded like they would be in trans or some evil spirits would have taken over them. It looked scary but real .. Fascinating. These acts represents the contact of the bodies with the spirits and it's believed to scare the evil spirits to go away. After the ceremony Ogoh-Ogoh-monsters are burned as a symbol of self-purification.

More Ogoh-Ogohs

Look at the scary eyes ! I don't wonder if the demons get scared ..

The ceremony sounds quite scary actually but when I saw it myself and witnessed it I just saw happy and enthusiastic people. All locals and tourists had gathered to the streets and were excited to see the monsters. Even the little kids ! I went to see it with Harry's family as Harry himself and his friends were carrying one statue. I just tried to be good paparazzi and take lot of pictures from them. But the athmosphere was amazing and feeling all this energy in the air .. Wow. You don't see and experience something like that many times.

After Ogoh-Ogoh we continued the party in local youngsters' way. We went to Harry's work place and stayed there until long in the evening and drank Arak (again that horrible drink!) and listened to music. It seems that the Nyepi Eve is also popular party day as next day no one have to work or go to school or anything.

After party at the internet office

The Nyepi day itself was quite interesting and  asurprise. I was prepared to stay inside the whole day and read my book as I thought everything wasl banned. Excpet of course I didn't thought that we wouldn't eat that day. No way .. that would have been too hard for me ! Then I would have even swam to Gilis to get some food ! But on Nyepi we watched movies and the boys played guitar which was supposed to be forbidden. But like all traditions also Nyepi day is losing it's strenght and many people do these things and people don't think it is a bad thing.

The biggest surprise was when boys said that they would go out after the sunset. The family said it's allowed if they wear the traditional costume (sarong, the hat Udeng or Destar). But guess are the girls allowed to go out? Well of course not although they would wear million sarongs and hats .. So I had to stay inside while the boys went out. I was left home with my little bodyguard (Harry's non-English-speaking little brother who is nice and cute though !) and we just continued watching movies. When the boys came back they showed pictures from the empty streets and told how spooky it was out there. They also showed these pictures from red light which they saw on the sky. Harry told it was a demon and first I was laughing and told him to stop joking but then I realised that he was serious. I felt bad and just bewildered. I wouldn't have believed that the boys who watch MTV the whole day would believe in ghosts and spirits. It seems the Hindu religion is still powerful although it's also losing strenght among the people (like all religions in the world). But the faith and the tradition still lives in Balinese people and it's important part of their every day life. And I have to admit that i felt this strong energy in the island on Nyepi day which was amazing experience. So what was the light the actually?

Is it a demon or.. no worries. Just a normal cat

Balinese culture shock

29/2/12-6/3/12


Ensiksi pahoittelut hitaasta paivitystahdista, mutta tietokoneeni paatti paattaa paivansa lopullisesti viimeisena paivana Kuala Lumpurissa. Joten blogikirjoitusten tekeminen on hidastunut, kun en paase koneelle koska vain halutessani. Kone kuitenkin palveli kunnolleen tehokkaasti ja armollisesti ja rauha hanen sielulleen.


Sitten jalleen asiaan. Kuun vaihtuessa oli myos aika vaihtaa maisemaa ja maata. Miettiessani koko valivuoden pitamista ja etta mita haluaisin tehda ja minne menna, niin Bali oli ehdottomasti listani ykkosena (kylla, olin katsonut Julia Robertsin Eat, Pray, Love -elokuvan). Jatin siis sokerin pohjalle reissuani ajatellen ja suunnistin Balille loppupuolella reissua. Mielessani oli siis elokuvasta tutut maisemat ja paikalliset ystavalliset ihmiset, mutta taytyy sanoa todellisuuden lyoneen minua pain naamaa ja kovaa jo heti lentokentalla.


Balin lentokentalla yritimme saada taksia jonnekin pain Kutaa, josta moni matkaaja aloittaa Balin valloituksensa (,jota en kylla nain jalkeen pain suosittele). Kuta on Balin turismin, biletyksen ja yksi surffauksen paakeskuksia. Australialaiset ovat omineet kaupungin itselleen ja nykyaan se muistuttaakin enemman Kanarian saarten turistirysaa, kuin viehattavaa rantakaupunkia valkoisine hiekkarantoineen. Joka tapauksessa, yrittaessamme hankkia taksia Kutalle jouduimme kohtaamaan paikallisen ystavallisyyden varjopuolia. Ensimmainen taksikuski haistatteli suoraan pain naamaa ja tuli viela myohemmin haukkumaan, kun emme suostuneet heidan kiskurihintoihinsa.

Beautiful decorations on the streets

and more

Mielikuvat valkoisista hiekkarannoista valuivat viela kauemmas, kun myohemmin samana iltana kavelin yksinani Kutan suurta katua Legiania pitkin. Koko puolen vuoden reissun aikana minulle ei ole koskaan tarjottu suoraan huumeita, mutta Legianin kaduilla jouduin vaistelemaan tarjoajia. Siis mita ihmetta? Onko tama se Julia Robertsin elokuvassa ollut paratiisi? Myohemmin katuja vaeltaessamma paivalla naiset yrittivat myyda meille ratteja ja lumppuja ja pojat taas surffitunteja rannalla. Ja vahan liiankin innokkaasti. Ainakin itsea tyrkytysmeininki alkoi ahdistaa ja pakko sanoa, etta ainut positiivinen asia, joka jai mieleen Kutasta oli kokeilemamme surffitunti. Aallot Kutalla ovat otolliset harjoittelijoille ja surffikouluja (virallisia ja ei niin virallisia) on joka nurkassa ja kolossa. Itse paadyimme kokeilemaan "kunnon" surffikoulua ottamatta tunteja paikalliselta surffipojalta suoraan rannalta. Odysseuksen surffikoulussa perus aloittelijakurssi kustansi 320 000 Rp (32 $) ja sisalsi kaiken, mita tarvitset. Opettajat olivat hyvia ja ammattitaitoisia ja voin todella suositella. Surffauskin onnistui positiivisesti, kun oikeasti pysyin laudalla ja en tappanut ketaan omalla laudallani ! Tosin pari kertaa kovasti yritin osua yhteen italialaistyttoon, mutta han oli liian nopea minulle. He.

Odysseus surf school

Itse sain Kutasta tarpeekseni kovinkin pian ja pari paivaa kyseisessa paikassa riitti erittain hyvin. Olin melko pian valmis lahtemaan kohti Sanuria, jossa tapaisin paikallisen pojan Harryn ja hanen perheensa. Harryyn tutustuin Jeremyn (tutustuin Malesiassa) kautta, joka antoi hanen yhteystietonsa vietettyaan itse melkein kuukauden hanen perheensa luona. Odotin siis innoissani, etta paasisin nakemaan paikallisten elamaa ja tutustumaan heihin syvallisemmin. Sanur on vain 25 minuutin automatkan paassa Kutalta ja halvimmalla paaset sinne Peraman jarjestamalla bussilla (25 000 Rp). Sanur on paikkana melko hiljainen ja suurimmaksi osaksi naet vain elakelaisten vaeltavan kaduilla. Taydellinen vastakohta Kutan hektiselle elamalle. Sanurissa voitkin vain rentoutua hiekkarannalla lohoten tai kavelemalla sen pitkaa rantakatua pitkin. Ranta on taynna hauskannakoisa ja varisia veneita, joita tulet nakemaan paljon myohemminkin Balilla matkustaessasi. Rannalla on myos paljon paikallisia turisteja perheidensa kanssa viettamassa rauhallista vapaapaivaa.

Harry's work place Internet Service and place for many long nights with Arak, ha

Hard workers: Harry and Uteh

Harryn ja hanen perheensa tapaaminen ensin hermostutti, koska aiemmin tuttavuudet paikallisten kanssa ovat jaaneet hyvin pinnallisiksi, mutta talla kertaa minun oli tarkoitus menna myohemmin perheen luokse asumaan. Heidan kohdallaan hermoilu oli kuitenkin turhaa, silla he osoittivat millaista todellinen balilainen ystavallisyys on. Harry esitteli minut ystavilleen ja vei minua ympari ampari Sanuria. Iltaisin Harry ja ystavat kokoontuivat aina Harryn tyopaikalle, josta saattoivat sitten jatkaa paikalliseen baariin. Paikallinen olut Bintang tuli siis hyvin pian tutuksi itselleni ja paikalliset paikat myos. Yoni tuli vietettya ensivisiitillani Ari Homestayssa, mista sain siistin huoneen aamupalalla ihan ok hintaan (100 000 Rp.). Tosin Sanuriin lahdin yksikseni (Kate suuntasi Ubudiin) ja taas sai huomata kuinka paljon kalliimpaa yksin matkustaminen onkaan. Harvoin majatalot tarjoavat yhden hengen huoneita ja hinnasta ei saa paljonkaan tingittya pois. Indonesiassa monien paikkojen hintoihin sisaltyy aamupala, joka on yleensa omelettia, paahtoleipaa tai banaanipannukakkua. Jalkimmainen onkin tullut hyvin tutuksi aamuisin. Nam


Saatuani ensivilauksen Sanurista suuntasin seuraavaksi Nusa Lembonganille, jonka pitaisi tarjota niita valkoisia hiekkarantoja ja kauniita vehreita maisemia, jotka olivat minun kuvani Balista. Kaipasin myos pienemman saaren chillia elamantyylia ja pitkia aamuja.Lembongan on viela katevasti lyhyen paattimatkan paassa Sanurista, joten siirtyma sopui osuvasti tahan valiin. Ei siis muuta kuin tuulta purjeisiin kapu !


First sorry about slow updating. My computer broke down on last day in Kuala Lumpur and now I won't be able to use computer so often as I would want to. But I try to update about everything as soon as possible. My laptop shall rest in peace.


But then let's get back in business. So when February was turning into March it was time to change the view and country also. At home when i was thinking about keeping my gap year and where I should go then Bali was my number one destination (yes I had just seen the Eat Pray Love -movie from Julia Roberts). So I decided that Bali would be my high point of my travels. So my image from Bali based on beautiful views and friendly people like in the movie. The reality hit me hard on the face when we arrived with Kate to the airport of Bali.


When we tried to get a taxi from the airport to Kuta where almost all the travellers begin their visit to Bali (which you shouldn't actually do, just thinking afterwards). Kuta is Bali's centre for partying, tourism and one of the best surf points. Australians have taken over the place and it's their own Canarian islands (where the most Finnish people go to have holidays and place is full of Finns). But anyway when we tried to get the taxi from the airport the first driver just told us to fuck off and later he came again to yell us and call names. He seemed little aggressive even and scary. So not the best start for the island must say and I was interested to know what more was coming ..


And later my paradise image was washing more and more far when I was walking the streets of Kuta in the evening. During six months of travelling no one has ever offered me so openly and many times drugs as there. I almost had try avoiding the dealers. So strange .. Next day the ladies at their cloth stalls tried to sell us this and that and the boys at beach tried to sell surf lessons. And all were very pushy and I started to feel very uneasy and I was quite soon ready to leave. Only the surfing made me stay there one day more as Kuta is good place for beginners and people who wants to try surfing. If you want you can take lessons from the beach boys or from a bigger certificated surf school. We decided do the later and we took lessons from Odysseus surf school which was a good choice. It was lot of fun and I was even able to stand on the board which was my only goal. And I didn't kill anyone ! Which was positive also.

" want to come and see inside .. ?" / Market Street in Kuta

So few days were totally enough in Kuta and I went to Sanur meet Harry and his family over there. Harry is a local boy from Sanur and I got to know him through Jeremy (who I met in Malaysia). Harry and his family showed me what is true Balinese friendliness and I was really happy to meet them. Harry showed me around Sanur and I met his friends and it was a nice visit there. The boys also introduced me to the local beer Bintang. Sanur is quite small and much more quite place than Kuta. The long beach bulevard is 4 km long and offers quite nice way to spend the day at the beach. Other people who you can see at the beach are though probably more than 30 years older than you as Sanur is popular among pensioners. So no big bonfire parties at this beach ! The beach is full of nice resorts and all-inclusive hotels and the most common thing to see on the bulevard is bunch of oldies playing cards on the sun decks. Well .. must say nice way to spend your pension ! 
After the wild couple of days in Sanur with the pensioners I continued my trip to Nusa Lembongan and to see little bit the submarine world .. It was time for diving again !

Fisherman boats - I think they would need little bit more colour

Beach bulevard in Sanur