Malaysian paradise part. 2

Ensimmaisen snorklauskokeilun jalkeen odotukset Perhentian saarista olivat suuret ja suureksi hammastyksekseni odotukset tayttyivat. Mahtavien snorklauskokemusten lisaksi tutustuin sellaisiin herkkuihin kuin roti, teh tarik ja tapasin saarella ihmisia, jotka onnistuivat koskettamaan ja tulevat pysymaan elamassani viela pitkaan.

View from my place

Mutta ensin .. Perhentian saarten ehdoton suosikkiajanvietteeni oli siis snorklaus. Monet ravintolat tai majoituspaikat jarjestavat saarella snorklausretkia erilaisille kohteille ja  high seasonin aikaan on mahdollista valita lyhyempi (4 kohdetta) tai pidempi (6 kohdett) retki. Retket maksavat useimmiten RM 30-45 eli n. 8,5-11 e. Itse osallistuin ravintola Mama'sin retkelle, jonka jarjestaja Jeffri (luulin ensin, etta Geoffrey, mutta nain nimen jossain nain kirjoitettuna) oli varsinainen suupaltti ja ehdoton snorklausretkien jarjestaja numero 1. Koska emme elaneet high seasonia retki oli hieman raataloity erilaiseksi. Retkiemme kohteet olivat Shark Point, jonka anti oli yllatys yllatys haiden bongaus. Taytyy myontaa, etta varsinkin ensimmaisella kerralla tyton bikininlahkeenpuntti tutisi kun naki riuttahain uiskentelevan muutaman metrin paassa. Hui ! Mutta myohemmin kun seurasi hain uiskentelua, voi huomata kuinka kaunista se onkaan ja rauhallista. Seuraavana kohteena oli Coral Garden, jossa saattoi nahda hirmuiset maarat erilaisia kalaparvia ja erilaisia korallismuodostelmia. Taman jalkeen suuntasimme Turtle Point paikalle, jossa etsimme ja odottelimme hetken aikaa kilpikonnien nakemista. Kun naimme konnan, niin koko konkkaronkka hyppasi paatista konnan peraan. Turistitouhua? Valitettavasti kylla. Mutta tassa vinkki: irroittudu porukasta ja uiskentele hetken aikaa yksinasi niin voit nahda kilpikonnan ilman 15 muuta rapikoivaa turistia ymparillasi. Itseni palkittiin tasta ja paasin uimaan kilpikonnan kanssa kahden rinnatusten. Kokemus, jota et voi kuvailla sanoin tai kuvin. Viimeisena snorklauspaikkana menimme Lighthouse nimiselle kohteelle, jossa paasimme nakemaan aivan upeaa korallia. Tama paikka kuului allekirjoittaneen henk.kohtaisiin suosikkeihin snorklauskohteista.

Jeffri  - The guide

Aikaisemmin Suomessa tama Kati ei ole tykannyt kastaa konttejaa veteen, mutta talla reissulla ja erityisesti kyseisella saarella en malttanut olla kastamatta jalkojani veteen, jos sita naen. Vedenalaisen maailman nakeminen ja sen seuraaminen on rauhoittava kokemus ja veden alla unohtaa taysin pinnanpaallisen elaman. Kunnioitus myos vedenalaista maailmaa ja sen asukkaita kohtaan on kasvanut. Nahdessaan, kuinka kauniita asioita se voi pitaa sisallaan, ymmartaa kuinka tarkeaa siita huolehtiminen on. Ja se koskee myos meita turisteja. Esimerkiksi vastakkaisen rannan, Long Beachin, kohtalo sai minut melkein kiukun valtaan. Ranta oli taynna tyhjia tolkkeja, muovipusseja, sandaaleja ja muuta roskaa, mita turistit ovat vain keksineet taakseensa jattaa. Taman vuoksi en useaan otteeseen vaivautunut kulkeutumaan Coral Baylta kyseiselle rannalle. Jokainen voisi edes hetken miettia ennen kuin tiputtaa sen kaljatolkin rantahietikolle, etta toivoisitko itse malesialaisen turistin heittavan karhupullon omalle takapihallesi. (Veli siella Suomen kamaralla alkaa varmaan jo huokailla pikkusiskon viherpiipertaja touhuja ..)

Long Beach

Riuttahaita, kilpikonnia, Nemo-kaloja, Enkelikaloja ym. ym. Naiden otuksien lisaksi tapasin saarella monta muuta sydantani sykahdyttavaa vastaantulijaa. Ewanin majoituksen jalkeen kontit selvasti osasivat kuljettaa taman tyton oikeaan majoituspaikkaan, Senja Bayhin, koska paikan omistaja on hullaantunut suomalaisiin. Senjassa tapasin myos ihastuttavat leidit, Marian ja Riikkan, joiden kanssa harrastin myos omatoimisia snorklausretkia. Paikallisen sukellusfirma Steffenin porukka jai mieleeni letkealla meiningillaan (heidan naurunsa toimistolta pystyi oikeasti kuulemaan monen sadn metrin paahan). Snorkkeliretkien jarjestaja Jeffri melkein onnistui taivuttelemaan minut jaamaan saarelle kanssaan viettamaan monsuunikautta. En usko, etta aika ainakaan olisi kaynyt pitkaksi. Parhain loytoni saarelta oli kuitenkin belgialainen kaveruspari Nick ja Toon, joiden kanssa vietetyt hetket Mama'sin aamiaissetti 2:tta nauttiessa eivat tule unohtumaan. Nama ja useat muut henkilot saivat olon saarella tuntumaan, kuin kodilta Oripaassa. Ihmisia sai moikata rannalla kuin Oripaan raitilla kavellessaan. Tanne on tultava joskus uudestaan.

Pulau Perhentian Kecil

My time in Perhentin Islands offered me lot of beautiful things: seeing reefsharks, swimming with turtles, good food and meeting wonderful people. I believe some of them will stay in my life in the end.

Snorkling was definitely the best which I have ever done. I attended to two trips and both of them were great, probably big thanks from that belongs to Jeffri. He organised the trips and I have to say his wonderful character almost made me stay in the island and spend the monsoon season there with him. Ha. But seriously all the snorkling and swmming in the pure and clear water made me understand that how beautiful the underwater world really is. We really should respect it and take care that it will stay as clean and beautiful as it now is.

The other thing which made my stay in Perhentin Islands special was the people. I met so amazing people and really wihs many of them will stay in my life. Very nice girls from Finland, Jeffri, people from Steffen's diving company, amazing couple from Hungary (wish I could have get to kno them better) and these two guys from Belgium. Nick and Toon .. I just can't describe them. Great guys !

All the nice people made me feel like home as I was saying hello to people  when I was walkng on the beach. Jus like back at home. This is place where I wanna come back again. Definitely.

Malaysian paradise

Muutama paiva suuren Kuala Lumpurin sykkeessa sai riittaa ja konttien oli aika suunnata takaisin luontoon. Talla kertaa se oikeastaan tarkoitti vedenalaista maailmaa.Oli aika ottaa suunnaksi Malesian itarannikko ja Perhentian saaret. Saarelle meno oli itseasiassa melko helppoa: yobussi Kuala Lumpurista Kuala Besutiin (RM 40), josta pikavene (meno RM 40, menopaluu RM 70-75) vie suoraan kyseiselle rannalla minne haluat. Lahto Kuala Lumpurista 8.30 ja perilla 8.00 seuraavana aamuna. Helppoa?

Perhentian saaria on itseasiassa kaksi, pieni (Kecil) ja suurempi (Besar). Pienempi saari on enemman reppureissaajien suosima paikka sen halvempien hintoje vuoksi, joten paatin myos itsekin suunnata sinne. Konttien astuessa saarelle majoituksesta ei ollut tietoakaan ja itseasiassa rannankin valinta kavi intuition mukaan. Paatti kuljetti meidat ensin pienemman saaren Coral Bay rannalle. Ranta naytti hyvalta ja kontit hyppasi silloin ulos veneesta. Ranta on saaren toiseksi suurin ja vahan hiljaisempi kuin saaren suurin, Long Beach, josta pitaisi loytya saaren "yoelama". Yleensa monsuunikausi alkaa saarella marraskuun alussa, joten saarella ei enaa lokakuun lopussa ollut montaakaan turistia ja moni puljukin oli paattanyt sulkea ovensa, joten yoelamaakaan ei saarelta paljoa loytynyt.

Coral Bay

Saarelle tultaessa ei siis ollut hajuakaan majoituksesta, joten ei muuta kuin asuntojahtiin. Kavin ensin katsastamassa luultavasti paikan hienosto resortin, joten matka jatkui aika nopsaan eteenpain. Seuraavaksi paadyin kavelemaan hieman saaren sisaosaa kohti ja loysin viehattavan paikan nimelta Ewan's cafe and accomodation. Omistaja Ewan oli kuin pyorea hymyileva naantalin aurinko (vartalokin muistutti hieman paikan munkkeja). Pieni lepo, suihku ja aamupala. Voimissa taas ! Ei siis muuta kuin bikinit paalle ja testaamaan paikalliset snorklausvedet, jotka ovat maailmankuulut kirkkaudessaan ja rikkaudessaan.

Lahdin snorklaamaan aivan rannan tuntumasta ja heti ensimmaisella snorklausretkella vastaan tuli riuttahai ja monta nemoperhetta. Oripaan matalissa vesissa tottuneen lahnan oli pakko hieraista silmiaan taman kokemuksen jalkeen ja vain ihmetella. Voiko tama olla totta? Mita muuta viikko voi viela tuoda tullessaan?

The busy life in KL was enough and it was time to go and enjoy from the nature and relax. Perhentian Islands was probably the best choice for that. Perhentian Islands are at the East Coast of Malaysia and famous for clear water and relaxing vibe. So: nightbus from KL, at 5 am in Kuala Besut and speed boat from there to Pulau Perhentian Kecil. And I was in a paradise.

Speedboat stops in any beach where you want to go and my intuition told me to hop off in Coral Bay beach. First thing to do was finding the place to stay. Ewan's cafe and accomodation offered that for the first night. The owner Ewan is symphatic and you can see him smiling probably all the time. I was happy to find the place to stay and after the good rest and breakfest I decided to find out is the water really that clear and the life in the water so lively (lot of sharks, fishes, corals etc.) as I've heard. I started swimming from the front beach and almost immediately I could see Nemos and a small reefshark. Can this be true? I wondered what the next days will be and include ..

Kati is sightseeing in Kuala Lumpur or is Kati a sigh?

Heti aluksi voin informoida blogia koskevia uudistuksia. Kontit yrittavat nyt kirjoittaa myos Lontoon murteella tanne, jotta niiden muilla mailla asuvat ystavansa voivat myos kuulla kuulumisia ja seurata Katin konttien matkaa. Kontit pahoittelevat kielioppivirheita ja niista syntyvaa haittaa pilkunviilajille.

Tasan nelja viikkoa takana ja missa mennaan? Pari paivaa on vietetty Kuala Lumpurissa ja tuloksena ovat rakot molemmissa jaloissa seka addiktio intialaiseen ruokaan. Eilen kontit suuntasivat hostellilta Chinatownista Bukit Bintangille ja KL:n kenties kuuluisimmalle nahtavyydelle, Petronas Twin Towerille (suomeksi kaannettyna siis kaksoistorneille). Kulkeminen kaupungissa on helppoa LRT:n (Light Rail Transit) avulla, joka on paikallinen Skytrain, mutta Lonely Planetin mukaan paikkoihin on helppo kulkea kavellenkin. No mitas Kati sitten tekee? Tietty laittaa uudet varvastossut jalkaansa ja lahtee kappailemaan pitkin kaupunkia. Loppujen lopuksi reissu venyy ja kavelya takana reippaat nelja tuntia ja voitte arvata, mita pikkujalat sanoivat uusista sandaaleista. Ei taideta kayttaa varvastossuja vahaan aikaan.

Mutta se Katin konteista. Mita Bukit Bintangilla ja Twin Towereilla oli tarjottavanaan? Bukit Bintang on selvasti kaupungin talous- ja shoppailumahdollisuuksiin kiinnostuneille ihmisille oikea paikka. Alue on siistia ja joka puolella pyorii ympariinsa kauluspaitaisia bisnesihmisia. Twin towerit sijaitsevat aivan Bukit Bintangin shoppailualueen vieressa ja ovat nakyna melko vakuuttava ilmestys. Harmin paikka vain, etta torneihin ei juuri talla hetkella paase vaan ne ovat kiinni joulukuuhun saakka. Noh, huimasi jo niita katsellessa niin ehka hyva vain, ettei sinne paassyt. Tallainen maanrajalla oloon tottunut kaapio olisi vain saanut huimauskohtauksen.

Petronas Twin Tower

Perinteisia turistikuvia ottaessani paasin jalleen kerran joidenkin muiden matkamuistoihin myos. Eras perhe pyysi heidan kanssaan samaan kuvaan. Ensin koko perheen kanssa ja sen jalkeen erikseen perheen pojan kanssa otettiin kuvat niin etta aiti tai isa oli kuvassa ja lopuksi vain mina ja poika. Hetken kavi mielessa, etta mistakohan mahtaa olla kyse .. Perhe varmaan esittelee kuvia ja uutta "miniaansa" muulle suvulle kotiin palattuaan. Samanlainen meininki toistui myos useamman kerran ja muutaman kerran huomasin myos paparazzitoimintaa. Esim. jaadessani seuraamaan Coca-Cola -mainoksen kuvauksia muiden ohikulkijoiden kanssa muutama kamera kohdistui myos meikalaiseen. Nyt tiedan, milta Eiffel-tornista tuntuu.

Lebuh Ampang street

Lopuksi viela vinkkeja hyvasta hostellista ja ruokapaikoista kiinnostuneille. Chinatownissa sijaitseva Suzie's guesthouse (179, 1st floor, Jalan Tun H.S.Lee., Kuala Lumpur, Malaysia 50000 ) on melko uusi ja siisti hostelli lahella monia nahtavyyksia seka hyvia ruokapaikkoja. Myos LRT:n Pasar Seni asema sijaitsee aivan vieressa seka Pudurayan bussiasema, josta lahtee useat bussit muualle Malesiaan. Yo dormissa maksaa 5.88 e muistaakseni ja huoneet ovat siisteja. Vessat ja suihkut yhteisia, mutta siisteja. Hyva paikka saada mahansa tayteen hyvaa intialaista vegeruokaa loytyy Lebuh Ampang -kadulta. Sielta sain esim. eilen valtaisan annoksen riisia ja erilaisia curryja tarjottuna banaanilehden paalle. Ruokaa oli oikeasti kahdelle hengelle ja tasta huvista maksoin 3.5 ringgittia eli huimat 0.82 euroa. Opiskelijaruoka alkaa tuntua jo kalliilta naihin hintoihin verrattuna ! Samalla kadulla sijaitsee myos Lonely Planetin mainitsema Sangeetha, jonka testasin edellisena iltana. Pari naan-leipaa (hyvaa!) ja butter roti maksoivat sitten vahan enemman, n. 10 ringittia eli 2.33 e. Hintaero saattaa johtua myos ruokailuajasta, koska luultavasti lounasaika on halvempaa. Lokakuun lopulla suuntaan taas Thaimaaseen niin mieleeni hiipi ajatus, etta saisikohan taalta toimitettua doggy bagia Thaimaaseen?

not over-priced but over-sized Banana leaf treat

And finally .. I promised to my foreign friends to write something also in English so they could also read where I go right now. First of all, all native speakers and others too: sorry about all the mistakes I will do and write. My English isn't that well. That's why my texts in English will be a lot shorters than the Finnish ones.

But so, what is this all about? This is my blog about my travels in Southeast Asia. I'm a small pocketsize girl from Finland who hates cold and darkness (great thing to born in Finland, isn't it?). So I decided to escape them here and travel around until next spring, first alone and then with my friend (believe or not, she is also Kati ! And blond!) But what I've been doing until now? Excatly four weeks ago I left from my home  Oripaa to Helsinki-Vantaa airport. From there I flew with air Berlin to Bangkok. After that I've been in places called Koh Tao, Ao Khanom and in Bangkok again. In Koh Tao I did my Open water Diver and in Khanom I met my new friends Noora and Juuso and got some new friends from there too. I really fell in love with that place. The nature and the people are the best. After 10 days in Khanom ( I was supposed to stay 5) I left to Bangkok to see the fluds. And I still keep on looking. Or I did, as on Monday flew to Kuala Lumpur where I am still. Here I've seen Petrona's Twin Towers and Bukit Bintang and enjoyed from Indian vegetarian food. What surprises me here is that sometimes I don't know which or who is the sight to see, me or the buildings? People are asking me can they have a foto with me or they are trying to take pictures in hide like paparazzis. Crazy ..

But hopefully all my friends and of course all who find my blog can now follow my journey around here. Ps. the blog's name: Katin kontissa it's a word game in Finnish language. And well .. I don't even try to explain it !

One night .. Or three nights in Bangkok !

No niinhan siina kavi kuten Noora ja Juuso sanoivat. Paivat Khanomissa venyivat ja lopulta vietin Khanomissa 10 paivaa, vaikka piti viipya vain viisi. Se on vain paikka, joka saa pysahtymaan. Kun Noora ja Juuso lahtivat pelkasin, etta miten saan ajan kulumaan, mutta sen suhteen ei kylla ollut ongelmia. Heti seuraavana paivana paasin paikallisen moottipyorajengin Khanom ridersien mukaan ajelulle ja kuule oisitte nahneet sen nayn, kun wannabe-vespatytto pukee nahkaliivin paalleen ja yrittaa nayttaa motoristitytolta. Se oli juuri niin huvittavan nakoista kuin milta se kuulostaa ! Porukka koostui sekalaisesta sekoituksesta paikallisia ja esim. australialaisista ja kandalaisista helikopteripiloteista, jotka ovat toissa laheisessa kaupungissa. Ajelimme fishspa paikkaan, jossa saa uittaa jalkojaan joessa ja kalat sitten "nyppivat" jalkojasi. En tieda, onko toiminnan tosiaan tarkoitus hieroa vai vain kutittaa .. Harmi vaan, etta sade tuli, niin tama jai kokeilematta. Ilta jatkuikin sitten CC-baarissa ja paattyi lopulta surullisen kuuluisaan uintiin meressa, vaatteet paalla tietenkin ..

Wannabe Rider

Myohemmin sain kuulla, etta paikalle on saapunut viela lisaa suomalaisia. Uuden tuttavuuden Tatun kanssa kavimme parina paivana leikkimassa tutkimusmatkailijoita ja etsimassa lahistolla olevia luolia ja vesiputouksia.
Molemmat luolat vakuuttivat ainakin itseni, mutta vesiputouksien kohdalla jai vahan valju olo ..

Khao Wang Thon Cave

Luolista erityisesti Khao Wang Thong Cave jai mieleen, koska saavuttuamme paikalle luulimme, ettemme paase luolaan joidenkin huoltotoiden vuoksi. Pian yksi paikallisista nuorista kuitenkin huikkasi meita astumaan sisaan ja ei mennyt kauaakaan kun seurasimme pelkan taskulampun valon avulla pojankloppia sisalle luolaan. Ilmeisesti poika oli aiemminkin toiminut oppaana, koska tuntui, etta oma suuntavaisto loppui samantien ja menimme todella pitkan matkaa alas ja alhaalla olevat luolat olivat valtavan kokoisia, joten menimme todella pitkan matkaa myos alaspain. Kuva ei kerro laheskaan sita mita paljas silma naki, mutta ehka tuo antaa vahan osviittaa siita. Kuvasta voi ainakin nahda tippukivet ja paivaunilla olevia lepakoita.Katosta roikkuvat tippukivet, lepakot ja taskulamppujen hamara toi mieleen Indiana Jones -elokuvat. Onneksi mukana ei kuitenkaan ollut hulluja neuvostokapteeneita tai yli-innokkaita tiedemiehia. Selvisimme lopulta paivanvaloon ja sen jalkeen paasimmekin osaksi paikallisten lounashetkea. Meidat vain istutettiin alas ja naaman eteen kiikutettiin lounasrasia. Aika hyva palvelu, ilmainen opastus ja lounas ! Aurinkomatkat, pystytteko te tahan?

Alunperin tarkoituksenani oli lahtea pohjoiseen aikaisemmin, mutta uutiset siella vallineista tulvista saivat muuttamaan mieleni ja lahdinkin pari paivaa myohemmin. Hammastyksekseni sain kuulla, kun soitin Bangkokin sankareille Nooralle ja Juusolle, etta siella pain ei tulvia ole nakynyt missaan. Perjantaina 14.10 saavuin Bangkokiin ja olin jo kaivanut snorkkelini valmiiksi rinkkaan paallimaiseksi tulvaveden varalta. No kun bussista paasi ulos niin eihan  sielta muuta pyllahtynyt kuin kuuma lampoaalto ja aurinko mollotti koko alkupaivan taivaalla kauniisti. Samalla luimme netista Ilta-Sanomien sivuilta, kuinka Bangkokissa olevat ihmiset ovat hengenvaarassa ja tieda vaikka mita. Paikallisten sanottiin hamstraavan kaupasta vetta ja kuivamuonaa. No samanhan paatti tehda myos meidan suomalaisporukka omalla tyylillaan. Sanotaanko nain natisti, etta mukaan lahti vahan vetta vakevampaa ainesta ja sipseja ..

Sunnuntaina suuntasimme sankareiden ja uuden sankarin Martan kanssa Chatuchakin markkinoille, jossa myytiin melkein mita tahansa: koiranpennuista liinavaatteisiin. Tosin paaosin markkinoilla myytiin vaatteita ja muita asusteita, mutta kymmenet tuhannet kojut kylla tarjosivat vaikka mita ja kylla niita koiranpentujakin nahtiin. Ja loydettiin jopa kebabia, mita ei kuulemma niin helposti maasta loydakaan. Turun kauppatori tuntuu varmasti jatkossa melko valjalta ja hiljaiselta taman torin jalkeen ..  Kyseisille markkinoille paasee katevasti suoraan Skytrainin avulla tai taksikaan ei tule kalliiksi, jos kyydissa on monta ihmista.

Kivan viikonlopun jalkeen matkan olikin aika jatkua kohti Malesiaa, silla oli aika lunastaa lahtopaivana paniikissa ostettu lentolippu Kuala Lumpuriin. Taalla sita nyt ollaan ja ensimmainen paiva onkin takana. Ja voin sanoa, tuntuu ettei taalla ole nahtavyyksia katsomassa vaan ITSE on se nahtavyys. Muutamaan valokuvaan paasin jo tanaan. Katsotaan mita jatko tuo tullessaan ..

Herra Hakkarainen matkustaa rennosti

Skootteriajeluja Ao Khanomissa

Päivät kuluivat nopsaan Koh Taolla ja hetken jopa mietin, että viettäisikö saarella parisen viikkoa. Mieli ei osannut päättää, minne päin seuraavaksi menisi ja saarella kiertely osoitti sen kätkevän monia kivoja ja rauhaisia poukamia, jossa mieli lepää. Nokkaa kuitenkin kuumotti (kirjaimellisesti, on meinaan nenänpää saanut aurinkoa!) lähteä uusiin maisemiin ja onneksi tuli otettua yhteyttä Nooraan ja Juusoon (pariskunta, johon tutustuin Berliinin lentokentällä). He ehdottivat, että tulisin Khanomiin, missä he parhaillaan olivat. Upea paikka kuulemma ja halpa. No ei siinä mitään, sinne siis !  Lonely Planet ei paikasta muuta kertonut, kuin sen sijainnin, mutta Nooran vakuuttelut riittivät. Ostin lipun maanantaiaamun lautalle, joka alunperin oli menossa Surathaniin. Oli muuten sellaista selvittämistä, miten tänne pääsisi, kun mitään jatkoyhteyksiä ei tuntunut olevan. Yksikin firma ei ollut kuullutkaan Khanomista, mutta pian olivat kuitenkin 750 bahtilla viemässä sinne. Sanoisinko, että mielenkiintoista !

Maanantaina sitten viimeisen yhteisen aamupalan Andreaksen  ja Tiinan kanssa syötyäni matka jatkui kohti Khanomia. Khanomiin tieni vie lautta, joka matkaa Phanganin ja Samuin kautta Don Sakiin, josta muut matkalaiset jatkavat kohti Surathania, mutta itse lähden Khanomiin. Järjestelyjen piti olla paremmin kuin kunnossa, koska yöpaikka löytyi Nooran ja Juuson sohvalta ja Juuso lupasi kyyditä skootterin takana Don Sakin satamasta Khanomiin, mutta eihän se tietenkään niin helposti sujunut. Lautta jätti minut eri satamaan, kuin Noora ja Juuso luulivat ja sitten vain ihmeteltiin hetki, että mitäs nyt. Juusolla ja itsellä ei ollut tietoa, missä olen ja ei oikein paikallisillakaan. Heidän ystävällisyyden vuoksi olin kuitenkin pian istumassa paikallisen papparaisen skootterin takana menossa oikeaan satamaan. Tai matkalla vain toivoin, että se olisi oikea, koska kielimuurin vuoksi en ollut aivan varma. Huokasin kuitenkin helpotuksesta, kun Juuso morjesteli sataman parkkipaikalla.

Pian sain huokaista lisää, mutta tällä kertaa hämmästyksestä: maisemat matkalla olivat huikeat ja söin varmaan itikoita miljoonan hämmästellessäni monttu auki maisemia skootterin takana. Seuraavaksi sain hämmästyä Nooran ja Juuson Condo-asumuksen tiloja ja siihen kuuluvaa allasta, josta on näkymä merelle. Mikä lukaali ! Matkan aikana oli pikku nälkä tullut kylään ja suuntasimme seuraavaksi viereiseen rantabaariin, CC Beach Bar, jonka väki on yliystävällistä ja tuntevat Nooran ja Juuson ennestään. Kevätrullien karkotettua nälkäni voin vain hymyillä ja katsella merta baarin yläpuolelle rakennetusta majasta. Paikan omistavalta Charlielta sain vuokrattua skootterin, jolla teimmekin heti seuraavana päivänä pienen ajeluretken ympäri ämpäri Khanomia.

Päivä aloitettiin tietenkin aamu-uinnilla altaassa ja muuten vain leppoisasti aamupalaa syöden. Sen jälkeen suuntasimme kauppaan hakemaan juomia päivän skootteriretkeä varten. Teiniajat tulivat mieleen, kun Spy-pullot (paikallisia Breezereitä) kilisivät skootterin kyydissä. Sen jälkeen lähdimme CC Beach Barin kokin Vesan mukana torille, missä näki sitten kaikkea mahdollista. Tarjolla oli hai-kalaa, rapuja, kuivattuja torakoita, hedelmiä ja vaikka mitä ! Sen jälkeen kävimme syömässä lounasta Vesan suosittelemassa kalaravintolassa. Paikka oli upea ja ruokakin olisi varmasti ollut hyvää, mutta valitettavasti kasvisyöjän perusongelma astui kuvioihin ja tilaamani merileväkeiton sekaan oli eksynyt muutama lonkero ja katka. Onneksi paljas riisikin täyttää tämän pikku masun.

Yksi rannoista, joille skootterimatkalla pysähdyttiin

Lounaan jälkeen ajeltiin ympäriinsä ja pysähdyttiin nauttimaan kyytijuomiamme. Skoottereilla ajelu on täällä muuten aivan mahtava ja hauska matkustustapa ! Vaikka kypärä keikkuukin takaraivolla ja välillä saa väistellä teillä juoksentelevia kulkukoiria. Lehmää ei ole sentään eksynyt vielä tielle, vaikka nekin täällä saavat liikkua vapaasti ja ovat liikenteen ongelmana niin kuin meillä peurat koto Suomessa. Illan hämärtyessä oli taas aika eksyä CC:lle. Paikan Sangsom-bucketit (viskiä ja manao-soodaa) koituivat meikäläisen kohtaloksi ja ilta päättyi lyhyeen.


Keskiiviikkona oli tarkoitus ottaa rauhassa edeltävän illan juhlinnan jälkeen, mutta pian huomasimmekin, että olimme kipuamassa keskellä viidakkoa vesiputoukselle ilman vesipulloja mukana. Päästyämme paikanpäälle ja pulahdettuamme putouksen viileään veteen paha olo unohtui hetkessä. Maisemat olivat kauniit ja tuli taas sellainen olo, että voisin joka vuosi tehdä tällaisen karkuretken Suomen talvesta .. Luonto on kyllä täällä uskomattoman kaunista ja turismi ei vielä paikalliseen kylään ole ehtinyt, niin paikan autenttisuus myös ihastuttaa. Esimerkiksi käymällämme vesiputouksella ei näkynyt ristinsielua täällä, mutta jos kyseinen paikka olisi jossain muualla niin varmasti paikalla olisi pörrännyt muutama brittituristi myös. Vesiputousretken jälkeen pääsimme nauttimaan Vesan kokkauksista CC:llä ja voin sanoa, että en paljon parempaa kasvishampparia ole saanut ! Eämä on makiaa Khanomissa siis monella tavalla ja tätä jatkuu ainakin tämän viikon lopulle. Nam.

Noora ja Juuso patikoimassa

Maisemaa vesiputoukselta