Skootteriajeluja Ao Khanomissa

Päivät kuluivat nopsaan Koh Taolla ja hetken jopa mietin, että viettäisikö saarella parisen viikkoa. Mieli ei osannut päättää, minne päin seuraavaksi menisi ja saarella kiertely osoitti sen kätkevän monia kivoja ja rauhaisia poukamia, jossa mieli lepää. Nokkaa kuitenkin kuumotti (kirjaimellisesti, on meinaan nenänpää saanut aurinkoa!) lähteä uusiin maisemiin ja onneksi tuli otettua yhteyttä Nooraan ja Juusoon (pariskunta, johon tutustuin Berliinin lentokentällä). He ehdottivat, että tulisin Khanomiin, missä he parhaillaan olivat. Upea paikka kuulemma ja halpa. No ei siinä mitään, sinne siis !  Lonely Planet ei paikasta muuta kertonut, kuin sen sijainnin, mutta Nooran vakuuttelut riittivät. Ostin lipun maanantaiaamun lautalle, joka alunperin oli menossa Surathaniin. Oli muuten sellaista selvittämistä, miten tänne pääsisi, kun mitään jatkoyhteyksiä ei tuntunut olevan. Yksikin firma ei ollut kuullutkaan Khanomista, mutta pian olivat kuitenkin 750 bahtilla viemässä sinne. Sanoisinko, että mielenkiintoista !

Maanantaina sitten viimeisen yhteisen aamupalan Andreaksen  ja Tiinan kanssa syötyäni matka jatkui kohti Khanomia. Khanomiin tieni vie lautta, joka matkaa Phanganin ja Samuin kautta Don Sakiin, josta muut matkalaiset jatkavat kohti Surathania, mutta itse lähden Khanomiin. Järjestelyjen piti olla paremmin kuin kunnossa, koska yöpaikka löytyi Nooran ja Juuson sohvalta ja Juuso lupasi kyyditä skootterin takana Don Sakin satamasta Khanomiin, mutta eihän se tietenkään niin helposti sujunut. Lautta jätti minut eri satamaan, kuin Noora ja Juuso luulivat ja sitten vain ihmeteltiin hetki, että mitäs nyt. Juusolla ja itsellä ei ollut tietoa, missä olen ja ei oikein paikallisillakaan. Heidän ystävällisyyden vuoksi olin kuitenkin pian istumassa paikallisen papparaisen skootterin takana menossa oikeaan satamaan. Tai matkalla vain toivoin, että se olisi oikea, koska kielimuurin vuoksi en ollut aivan varma. Huokasin kuitenkin helpotuksesta, kun Juuso morjesteli sataman parkkipaikalla.

Pian sain huokaista lisää, mutta tällä kertaa hämmästyksestä: maisemat matkalla olivat huikeat ja söin varmaan itikoita miljoonan hämmästellessäni monttu auki maisemia skootterin takana. Seuraavaksi sain hämmästyä Nooran ja Juuson Condo-asumuksen tiloja ja siihen kuuluvaa allasta, josta on näkymä merelle. Mikä lukaali ! Matkan aikana oli pikku nälkä tullut kylään ja suuntasimme seuraavaksi viereiseen rantabaariin, CC Beach Bar, jonka väki on yliystävällistä ja tuntevat Nooran ja Juuson ennestään. Kevätrullien karkotettua nälkäni voin vain hymyillä ja katsella merta baarin yläpuolelle rakennetusta majasta. Paikan omistavalta Charlielta sain vuokrattua skootterin, jolla teimmekin heti seuraavana päivänä pienen ajeluretken ympäri ämpäri Khanomia.

Päivä aloitettiin tietenkin aamu-uinnilla altaassa ja muuten vain leppoisasti aamupalaa syöden. Sen jälkeen suuntasimme kauppaan hakemaan juomia päivän skootteriretkeä varten. Teiniajat tulivat mieleen, kun Spy-pullot (paikallisia Breezereitä) kilisivät skootterin kyydissä. Sen jälkeen lähdimme CC Beach Barin kokin Vesan mukana torille, missä näki sitten kaikkea mahdollista. Tarjolla oli hai-kalaa, rapuja, kuivattuja torakoita, hedelmiä ja vaikka mitä ! Sen jälkeen kävimme syömässä lounasta Vesan suosittelemassa kalaravintolassa. Paikka oli upea ja ruokakin olisi varmasti ollut hyvää, mutta valitettavasti kasvisyöjän perusongelma astui kuvioihin ja tilaamani merileväkeiton sekaan oli eksynyt muutama lonkero ja katka. Onneksi paljas riisikin täyttää tämän pikku masun.

Yksi rannoista, joille skootterimatkalla pysähdyttiin

Lounaan jälkeen ajeltiin ympäriinsä ja pysähdyttiin nauttimaan kyytijuomiamme. Skoottereilla ajelu on täällä muuten aivan mahtava ja hauska matkustustapa ! Vaikka kypärä keikkuukin takaraivolla ja välillä saa väistellä teillä juoksentelevia kulkukoiria. Lehmää ei ole sentään eksynyt vielä tielle, vaikka nekin täällä saavat liikkua vapaasti ja ovat liikenteen ongelmana niin kuin meillä peurat koto Suomessa. Illan hämärtyessä oli taas aika eksyä CC:lle. Paikan Sangsom-bucketit (viskiä ja manao-soodaa) koituivat meikäläisen kohtaloksi ja ilta päättyi lyhyeen.


Keskiiviikkona oli tarkoitus ottaa rauhassa edeltävän illan juhlinnan jälkeen, mutta pian huomasimmekin, että olimme kipuamassa keskellä viidakkoa vesiputoukselle ilman vesipulloja mukana. Päästyämme paikanpäälle ja pulahdettuamme putouksen viileään veteen paha olo unohtui hetkessä. Maisemat olivat kauniit ja tuli taas sellainen olo, että voisin joka vuosi tehdä tällaisen karkuretken Suomen talvesta .. Luonto on kyllä täällä uskomattoman kaunista ja turismi ei vielä paikalliseen kylään ole ehtinyt, niin paikan autenttisuus myös ihastuttaa. Esimerkiksi käymällämme vesiputouksella ei näkynyt ristinsielua täällä, mutta jos kyseinen paikka olisi jossain muualla niin varmasti paikalla olisi pörrännyt muutama brittituristi myös. Vesiputousretken jälkeen pääsimme nauttimaan Vesan kokkauksista CC:llä ja voin sanoa, että en paljon parempaa kasvishampparia ole saanut ! Eämä on makiaa Khanomissa siis monella tavalla ja tätä jatkuu ainakin tämän viikon lopulle. Nam.

Noora ja Juuso patikoimassa

Maisemaa vesiputoukselta