Ensivaikutelma Phnom Penhista oli kaaottinen eika se kuva juurikaan muuksi muuttunut viiden paivan aikana. Skoottereita tuli sielta seka taalta ja ehka viela tuoltakin. Myos koko ajan sai kuulla tuttuja "need a tuk-tuk?" huutoja. Tosin talla kertaa kohtasimme myos astetta kohteliaampia yksiloita, jotka huusivat oikein "madame, need a tuk-tuk?". Paivat sujuivat kuitenkin ihan apostolinkyydilla kaupunkiin tutustuen silla valimatkat eivat olleet kovinkaan suuret. Tiesimme myos, etta meilla olisi monta paivaa aikaa tutustua kaupunkiin, silla kahden blondin paat eivat edes yhdessa hoksanneet erasta seikkaa: saavuimme kaupunkiin perjantaina ja tietenkin Laosin suurlahetysto olisi seuraavan kerran auki vasta maanantaina, jolloin paasisimme jattamaan viisumihakemukset sisaan. Tiedossa oli siis viikonloppuloma viehattavassa Phnom Penhin kaupungissa.
 |
| Traffic in Phnom Penh |
Majoituspaikkana toimi Sunday guesthouse, jossa saat $ 8 hintaan siistin huoneen wifilla seka lampimalla suihkulla. Jollet koe lampimaa suihkua elintarkeaksi voit pyytaa henkilokuntaa katkaisemaan sen ja saat samalla huoneesi hinnasta $ 1 pois. Yksi dollari on kuitenkin miljoonan alku (tai saa silla ainakin pari maitokaakaota .. ) ! Sunday sijaitsee turistien suosimasta jokivarren alueesta kauempana, mutta alue on rauhallista ja sen laheisyydessa sijaitsee suuri ruokatorialue, josta loydat helposti halpaa sapuskaa. Kasvissyojille en kuitenkaan takaa kojuista loytyvan ruokaa tai ainakaan riisia ja keitettyja kasviksia kummempaa. Itse emme kokeilleet onneamme ja lahdimme usein hieman kauemmas ruokapaikan etsintaan. Loysimme lahistolta erittain hyvan intialaisen, Royal Indian, jonka omistajapari teki niin hyvaa pratha-leipaa ja sellaisella hartaudella, etta voin sanoa ruuan olevan tehty taydella sydamella. Toinen ruokapaikka, joka sai aikaan hyvan mielen ja tayden masun oli Friends. Ravintolassa tyoskentelee katulapsia, joille halutaan tarjota toisenlainen mahdollisuus ja auttaa heita kouluttautumaan. Voit siis hyvalla omalla tunnolla tilata katukeittioihin verrattuna kalliimpaa ruokaa, koska tarkoitus on hyva ja voin taata, ettet tule pettymaan ruokaan ! (Esim. paikan kreikkalainen salaatti ja bataattiranut veivat naiden konttien kielen mennessaan)
 |
| Street barber - how handy ! |
Majapaikkamme laheisyydessa sijaitsi myos punakhmerien historiaan liittyva kuuluisa Tuol Sleng (tai toiset voivat tunnistaa sen nimella S-21) museo, jossa vierailimme heti toisena paivana. Ennen punakhmerien turvayksikon otettua paikan haltuunsa Tuol Sleng toimi alakouluna ja lukiona. Pol Potin sotilaiden vallassa koulu muuttui kidutusyksikoksi ja sen nimi muutettiin Security Prison 21:ksi. Vankilassa vankeja kuulusteltiin kiduttamalla heita mita erilaisimmin ja kauheammin tavoin. Esimerkiksi piiskaamalla tai roikottamalla paa alaspain telineesta, kunnes vanki menetti tajuntansa. Vankien pyrittiin myontamaan rikoksia, joihin he eivat oikeasti olleet vastuussa. Useimmin he syyttivat ihmisia vakoilusta tai toiminnasta Pol Potin hallitusta vastaan. Myontamisen jalkeen vankia odotti teloitustuomio. Vankilan toiminta oli niin organisoitua, etta he kuvauttivat ja kirjasivat ylos vankilassa olleet vangit. Kenties sykahdyttavinta olikin nahda jonkin vangin hymyilevan kuvassa, vaikka luultavasti hanta odotti julma kohtalo kidutuspenkissa. Vai mahtoiko han edes ymmartaa, millaiseen paikkaan han oli joutunut vankilaan tullessaan? Moni olisi varmasti itse halunnut paattaa kohtalostaan, mutta tahankin punakhmerit olivat varautuneet. Peittamalla rakennusten etuosat kalastusverkkoa muistuttavalla piikkilangalla he varmistivat, etta vangitut eivat pystyneet tekemaan itsemurhaa hyppaamalla alas rakennuksista. Tyhjat rakennukset ja joskus selleina toimineet luokkahuoneet saivat hiljaiseksi. Punakhmerien toiminnan jarjestelmallisyys ja taysi epainhimillisyys ihmisia kohtaan sai voimaan yksinkertaisesti pahoin. Ja se viela, etta tama ei ole ainoa paikka. Punakhmereilla oli useita S-21 vankilan kaltaisia paikkoja ympari maata, joissa he kiduttivat ihmisia seka teloitusyksikoita, joihin useat kidutetut ja orjat loppujen lopuksi vietiin saamaan viimeinen tuomio.
 |
| Tuol Sleng (S-21) |
 |
| Empty corridor and classrooms turned into sells |
Esimerkiksi seuraavana paivana vierailin Phnom Penhin lahella sijaitsevilla Kuolemankentilla (Killing fields), joka toimi yhtena teloitusyksikkona. Tanne useat vangit ja orjat toimitettiin teloitettaviksi. Kuolemankentilla on useita massahautoja, joihin on haudattu yhteensa tuhansia kambodzalaisia: vauvoista vanhuksiin.. Teloitukset toimitettiin ilman tuliaseita, koska sotilaiden tuli saastaa luoteja. Teloitusvalineina kaytettiin usein kasiin sopivia tyokaluja tai jopa yksinkertaisesti puun runkoa. Yksi alueen suurista puista (Killing Tree) toimi vauvojen teloituspaikkana hakkaamalla yksinkertaisesti vauvaa puunrunkoa vasten. Jopa bambun lehdet kaytettiin hyvaksi viiltamalla uhrien kurkut auki teravilla lehdilla. Keskelle kenttaaluetta on pystytetty muistomerkki, johon on keratty kentalta loydettyjen uhrien paakalloja, luita ja vaatteita. Muistomerkin laheisyydessa seka kentalla muutenkin ihmisia pyydetaan kunnioittamaan uhrien muistoa kayttaytymalla kunniakkaasti. Itseasiassa molemmissa paikoissa, Tuol Slengissa seka Kuolemankentalla, ihmisia kehotettiin olemaan hiljaa ja nauramatta. En osaakaan kuvitella, etta jotakuta alkaisi naurattaa kyseisissa paikoissa. Kontit menivat ainakin hiljaisiksi paikkoja kiertaessa. Kuolemankentille menin majoituspaikan jarjestaman tuk-tukin kanssa ($ 3), koska hinta oli huokea yksinmenijalle (matkakumppani Kate sai jo Tuol Slengista edellispaivana tarpeeksi) 17 km matkasta ja samalla sai seuraa muista kyydin varanneista. Kuolemankentilla saimme kuulokkeet, joista sai kuunnella tarinoita ja faktoja kuolemankentan toiminnasta ja yksikoista. Sisaanpaasy maksoi $ 5. Kohteet ovat ehdottomasti kaynnin arvoisia, jos haluaa tutustua tarkemmin Kambodzan historian synkimpaan aikakauteen. Eritysesti kuulokkeista saatu tieto aarsi monia asioita. Vierailut eivat ole mukavia eivatka anna esteettisesti mitaan matkaajalle, mutta kasvattavat ymmarrysta ja kunnioitusta paikallisten kulttuuria seka kansalaisia kohtaan.
 |
| Massgraves in Killing fields |
 |
| Victims skulls in Memorial stupa |
The first impression of Phnom Penh was hectic and the image didn't change after spending five days over there. There were bikes everywhere and all the time you heard drivers calling "need a tuk tuk?". Some drivers tried to be even polites and asked " Madame, need a tuk tuk?". But many driver lost their money as we just decided to walk around the city. As we knew that we had time: we needed Lao visas but we arrived in Phnom Penh on Friday and of course the embassy opened next time on Monday. So nice weekend holiday in Phnom Penh then !
 |
| Tuk-tuk drivers taking easy and playing chess |
At the second day we headed to the museum called Tuol Sleng. Before Pol Pot's security forces took over the place it used to be a primary and high school. Security forces transformed the classrooms into torture chambers and renamed the facility Security Prison 21 (S-21). Many people got killed there and the Khmer Rougel leaders kept records of their barbarism and each prisoner who came there was photographed. You can see those photographs on the walls of the classrooms. You can't help feeling haunted when you watch them and see the victims looking back with their big eyes. Someone is even smiling and you wonder did he realise his faith? The atmosphere is very haunting when you walk the empty halls and see the sells. Even 100 prisoners were killed in S-21 every day and you start to wonder how someone can do or organize something horrible like that? If Tuol Sleng isn't enough and you want to know more about the Khmer Rouge Rule you should also go to the Killing Fields where many prisoners and slaves were executed. First it's hard to realise that there in the middle of peaceful field has happened that kind of slaughtering. People were often bludgeoned to death so soldiers wouldn't have to use precious bullets. In the middle of the field is a memorial stupa where is displayed about 8000 victims' skulls and bones and clothes. Tuol Sleng and Killing Fields really affected me and made me feel that the signs where they told you not to laugh unnecessary. Visits aren't nice ones and doesn't offer happy memories but I think it is a good thing to be aware of these things also. It helps you to understand locals' culture and respect it more.
 |
| Picture from a girl prisoner in Tuol Sleng |
Rest of the time went hanging around and visiting in the Lao embassy where we got the Lao visas. Finally ! And we didn't need to bribe anyone like our friend Juuso had to in Thai embassy. He needed his visa in 24 hour but the embassy said 48 hours. So old little scoundrel gave clerk little bit extra and he got his visa. That's how things work in Cambodia ! But now as we got our visas and had a overdose of Indian food it was time to move on and go dolphin hunt ..
 |
| From streets of Phnom Penh |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti