Valitettavasti jouduimme jattamaan Don Detin laiskaakin laiskemman elaman jo neljan paivan jalkeen taaksemme ja siirtya maan paakaupunkiin Vientianeen. Matkaa emme odottaneet kovin innolla, koska tiesimme meita odottavan herkullinen 20 tunnin matka (200 000 kip). Matka alkoi veneella mantereen puolelle, jossa meidat tungettiin minivaniin muiden matkaajien kanssa. Kamat katolle ja lankkarit sisaan kuin sillit purkkiin ja menoksi. Rattoisa bussimatka Pakseen, jossa vaihdoimme bussia, saattoi siis alkaa ! Ajattelin, etta saastan unet yobussiin ja seurasin matkalla maisemia ja voin sanoa, etta jopa Turku-Oripaa matkakin (joka oikeasti on pelkkaa peltoa suurimmaksi osaksi) on maisemiltaan mielenkiintoisempi. Nakyma ei ollut juurikaan muuta kuin kuollutta peltoa tai juurikkoa. Nooh, onneksi matka ei kestanytkaan kuin pari kolme tuntia. Paksessa meita odotti viiden tunnin odotus, jotta paasimme bussiin. Tiesin, etta bussimme tulisi olemaan 'sleeping bus', mutta en olisi uskonut, etta bussissa oikeasti olisi sangyt matkustajille. Tosin mistaan Hastens sangyista ei ollut kyse ja nyt oli lyhyista konteista todellista hyotya. Lisaksi kun yhteen petiin mahdutettiin kaksi matkustajaa. Pienen totuttelun jalkeen Nukkumatti vihdoin saapui ja unenpaasta sai hyvin kiinni. Matkalla teimme perinteisesti yhden pysahdyksen toilettiiin ja sen jalkeen saavuimmekin aamunkoitoksi Vientianeen. Pakko kylla sanoa, etta Suomen bussiyhtioilla olisi tassa kohtaa liikeidean paikka, silla itse ehdottomasti suosisin sleeping busin makuuasennon mukavuuksia kuin tavallisen bussin 90 asteen kulman penkkeja. Tasta lahteekin heti ehdotus ExpressBusille ..
 |
| Comfortability of the sleeping bus |
Laosin paakaupunki Vientiane on selvasti kahteen muuhun viereiseen paakaupunkiin Bangkokiin ja Phnom Penhiin verrattuna pienempi. Monet matkaajat jattavatkin Vientianen valiin, koska kaupungissa ei juurikaan ole nahtavaa eika tehtavaa. Kaupunki on myos kallis ja esimerkiksi halvan asutuksen loytaminen oli vaikeaa. Halvin asutus, jonka loysimme aamulla oli 60 000 kipia, joka sisalsi pienen huoneen mielenkiintoisen kylpyhuoneen kera (vessassa piti kayda sivualteen, kun jopa omat kontit olivat liian pitkat) kun taas Don Detissa saimme samaan hintaan bungalowin riippumattoineen paivineen. Myos kahviloissa juomat ja muut tuotteet maksavat makean hinnan. Tosin kaupungin kahvilakulttuuri lahella jokirantaa muistuttaa ihanasti eurooppalaista kahvilakulttuuria ja voit kaduilla haistaa kahvilasta tulevan ihanan croissantin tuoksun. Tasta kaiketi tulee kiittaa ranskalaisia ja Ranskaa, jonka siirtomaihin Laos kuului aiemmin.
 |
| Cafe in Vientiane |
 |
| and more cafe culture |
Vietimme loppujen lopuksi Vientianessa kaksi yota, joka oli hieman turhaa. Paikan koluaa parissa tunnissa (ellei ole kunnon hc-turisti ja keksi ja loyda vakisin tekemista paikassa) ja ei todellakaan vaadi monen paivan visiittia. Noh, se hyoty sentaan tuli, etta pyykit tuli pesetettya ja blogia paivitettya, kun paikassa ei juuri muuta tekemista ollut. Tosin kontit laittoivat myos lenkkarit pitkasta aikaa jalkaan ja kavivat aamulenkilla. Oli ihana pitkasta aikaa kokea viilea aamu ja paasta juoksentelemaan. Maisemat eivat tosin olleet yhta ihanat kuin Oripaan metsapolkuja kulkiessa, mutta ainakin nahtavaa oli pitkin matkaa ja itsekin olin varmaan jalleen pieni nahtavyys.
 |
| TUK - TUK ! |
Vientianen turhan reissun jalkeen otimme bussin Vang Viengiin, Laosin pilettajien paratiisiin ja tubing-mekkaan, jonne matka kesti n. 4 h. Matkalla huomasi selvasti, kuinka nousimme koko ajan vuoria ylospain ja peltomaisematkin muuttuivat hienoiksi vuoristoiksi ja viidakoksi. Odotimme Katen kanssa Vang Viengiin paasya, koska olimme kuulleet paikasta niin ristiriitaisia tarinoita ja kokemuksia muilta matkaajilta. Toisille Vang Vieng jai muistoihin K-Aasian parhaimpana (tai kauheimpana) piletyspaikkana kun taas toiset muistavat sen kauniista luonnosta ja rennosta tunnelmasta. Entapa miten meille kavi? Sulauduimmeko tubing-kulttuuriin kuin vanhat tekijat vai saiko kenties vain baarien halvat Lao Lao-bucketit miettimaan pakosuunnitelmia kaupungista? Vai loysimmeko kenties juuri sisaisen rauhan Vang Viengin vuorimaisemista lehmapeltojen keskelta?
Unfortunately we had to leave the lazy life of Don Det and ahead more north to Vientiane. We weren't so excited about the bus trip as we knew it would take about 20 hours to go Vientiane. After sad farewells in Don Det we took the boat to the mainland where we squeezed into a minivan with bunch of other tourists. I decided stay awake in the minivan and look the views but they were as interesting as plain field can be .. When we arrived to Pakse we heard that we have to wait 5 hours before the next bus leaves. And actually the next bus was quite interesting one. I knew we would travel with night bus but I didn't believe it actually would have beds in it. But it did ! And I have to say that the best invention ever ! The Finnish bus companies should follow the example of Asians.
Lao's capital Vientiane is clearly smaller or at least it felt much smaller than nextdoor capitals Bangkok or Phnom Penh. Usually travellers just pass by Vientiane or stop just for one night. And now I understand it very well why .. Vientiane is more expensive than other places and there isn't much to see. For example the cheapest place we found cost 60 000 kip which wasn't even near the same as Oi's bungalows in Don Det and we paid the same. Actually the only thing to do in Vientiane is get to know with the cafe culture over there. Near the river are many nice cafes and you can smell the fresh croissants over there .. So during two days (which was totally too much) we just did laundry and updated our blogs as there wasn't anything else to do. And well, almost forgot, I also went running for loooong long time and have to say it felt so good. Although I got lot of interesting looks from locals but it's so strange that you've got so used to it that they always stare what ever you do. Crazy farang they just say..
 |
| You can see the French influences in architecture |
After Vientiane our next stop was Vang Vieng, the Lao Koh Phangan and tubing-mecca. Me and Kate were looking forward to see it as we had heard so much about the place. When someone had fell in love with the tubing life some other said it was the pure bucket hell. But then again someone loved the relaxed athmosphere and the beautiful nature .. So what to believe? It was best to find out ourselves and see will we turn into tubing professionals or will we take the next bus to Luang Prabang. Or, will we find our inner peace in the middle of the mountains and cow fields?
 |
| Monks collecting alms in the streets of Vientiane |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti