Dolphin hunting in Kratie

11/1/12-13/1/12

Ennen Laosin puolelle hyppaamista pysahdyimme pariksi yoksi paikkaan nimelta Kratie. Kratie on kuuluisa siita, etta siella voit tavata harvinaisia joessa asuvia Irradawayn delfiineja. Taalla pitaisi olla 100 % varmuus nahda ne. Paikka bongata delfiinit sijaitsee n.14 km paassa Kratien keskustasta. Voit valita oletko urheilullinen ja otat polkupyoran allesi tai sitten oletko peruslaiska kuten kontit olivat ja otat paikalle moto- tai tuk-tuk -kyydin ( n. $ 10). Polkupyoramatka palkitsee sinut kuitenkin varmasti, koska matkalla naet ihanaa paikallista maaseutua ja samalla tulee sulatettua aamulla nauttimasi patongit ja omeletit. Paras aika nahda delfiinit on aamulla tai sitten myohemmin iltapaivalla kolmen tai neljan aikaan.

From the road to dolphin spot

Sitten alkaakin rahastus. Kun saavuimme paikalle, josta veneet lahtevat, lippuja myyva tytto yritti taivutella meita ostamaan samantien kalliimman $ 9 lipun, jolloin paaset heti matkaan kahdestaan. Jos seuraan liittyy kolmas tai useampi henkilo niin hinta tippuu $ 7. Onneksi olimme suomalaisia jukuripaita ja jaimme odottamaan, jos joku muukin innokas delfiinifani saapuisi paikalle. Ja saapuihan sielta ja huima $ 2 saasto onnistui ! Hinta oli kylla silti mielestani hieman liian korkea siita, etta istuimme veneeseen ja lahdimme jahtaamaan delfiineja pitkin joenvartta. Ja emme tietenkaan olleet ainoita vaan samaan aikaan paikalla oli kolme muutakin venekuntaa. Rahastuksen meininkia siis. Naimme toki monta vilausta delfiineista ja niiden uiskentelun seuraaminen auringon laskiessa oli kaunista, mutta silti .. En ehka neuvoisi muita laittamaan rahojaan tahan touhuun. Harkitkaa siis.

There it is ! Can you see it? Damn .. Already missed it.

The dolphin hunter

Emme siis viettaneet Kratiessa kuin yhden kokonaisen paivan ja seuraavana paivana matkustimme jo Laosin puolelle. Bussimatka sai alkunsa aamulla 7 aikaan ja olimme jo Laosin maaranpaassamme Don Detissa yden tai kahden aikaan iltapaivalla. Bussimatkaan kuului kuitenkin pieni jannityksen hetki, kun Kambodzan puolella minivanin kuskimme jatti meidat seitseman lankkaria keskelle tieta odottamaan Laosin rajan ylittavaa bussia. Aurnko porotti kirkkaalta taivaalta ja ainoan suojan tarjosi paikallisen mamman tiekahvila, johon onneksi paasimme vessaan ja suojaan auringolta. Vahan teki mieli ottaa kontit alleen ja lahtea takaisin minivanin peraan. Pelko oli kuitenkin turha ja pian bussi saapui. Rajalla passien leimaukset hoituivat nopeasti ja sukkelaan. Kyseisella rajanylityspaikalla (Dong Kralor-Dong Kalaw) on muuten mahdollista hankkia viisumi Laosiin toisin kuin Lonely Planet mainitsee. Tai ainakin itsellani on Lonelyn versio vuodelta 2010 (Souteast Asia on a shoestring), jossa mainitaa Laosin viisumin saamisen olevan mahdotonta kyseisella rajanylityspaikalla. Viisumi maksaa saman 40 $ kuin Phnom Penhista hankkimamme. Meille rajanylitys oli kuitenkin helppo homma, kun kaikki oli valmiina. Pian me makoilimmekin Don Detin majotuksemme riippumatossa vienon tuulen puhaltaessa kasvoihin ..

Before entering to Lao we stopped in a place called Kratie. It's the best place to see the Mekong river's Irradaway dolphins. Although the dolphin business is more like monkey business over there. You pay almost $ 13 (depends do you take tuk-tuk or go yourself with bicycle) to see the dolphins just quickly and it's more like dolphin hunt than watching. So think carefully if you really want to see them. You can spare money if you want to see them by going there with bicycle and the way to dolphin spot is very nice scenic road through locals village. Worth to do definitely !

Market street in Kratie and Mekong river

So we spent only one day in Kratie and I think it's enough to explore the city. Next day we left to Lao at 7 am and we arrived to our destination Don Det already at 1 or 2 pm. First minibus trip went quickly and we had only one exciting moment when the minibus driver left us in Cambodia in the middle of nowhere to wait for the bus which would take us to the border. Sun shining and no idea where and when the bus will come. Luckily the bus came soon and took us to the border. There everything went smooth and quickly and dollars changed owner and we were soon on the way to Don Det. And it didn't take long time when we were already laying on our bungalow's hammocks. Sweet.

Minibus dumping place in .. somewhere?

Weekend holiday (?) in Phnom Penh

6/1/12-11/1/12

Ensivaikutelma Phnom Penhista oli kaaottinen eika se kuva juurikaan muuksi muuttunut viiden paivan aikana. Skoottereita tuli sielta seka taalta ja ehka viela tuoltakin. Myos koko ajan sai kuulla tuttuja "need a tuk-tuk?" huutoja. Tosin talla kertaa kohtasimme myos astetta kohteliaampia yksiloita, jotka huusivat oikein "madame, need a tuk-tuk?". Paivat sujuivat kuitenkin ihan apostolinkyydilla kaupunkiin tutustuen silla valimatkat eivat olleet kovinkaan suuret. Tiesimme myos, etta meilla olisi monta paivaa aikaa tutustua kaupunkiin, silla kahden blondin paat eivat edes yhdessa hoksanneet erasta seikkaa: saavuimme kaupunkiin perjantaina ja tietenkin Laosin suurlahetysto olisi seuraavan kerran auki vasta maanantaina, jolloin paasisimme jattamaan viisumihakemukset sisaan. Tiedossa oli siis viikonloppuloma viehattavassa Phnom Penhin kaupungissa.




Traffic in Phnom Penh



Majoituspaikkana toimi Sunday guesthouse, jossa saat $ 8 hintaan siistin huoneen wifilla seka lampimalla suihkulla. Jollet koe lampimaa suihkua elintarkeaksi voit pyytaa henkilokuntaa katkaisemaan sen ja saat samalla huoneesi hinnasta $ 1 pois. Yksi dollari on kuitenkin miljoonan alku (tai saa silla ainakin pari maitokaakaota .. ) ! Sunday sijaitsee turistien suosimasta jokivarren alueesta kauempana, mutta alue on rauhallista ja sen laheisyydessa sijaitsee suuri ruokatorialue, josta loydat helposti halpaa sapuskaa. Kasvissyojille en kuitenkaan takaa kojuista loytyvan ruokaa tai ainakaan riisia ja keitettyja kasviksia kummempaa. Itse emme kokeilleet onneamme ja lahdimme usein hieman kauemmas ruokapaikan etsintaan. Loysimme lahistolta erittain hyvan intialaisen, Royal Indian, jonka omistajapari teki niin hyvaa pratha-leipaa ja sellaisella hartaudella, etta voin sanoa ruuan olevan tehty taydella sydamella. Toinen ruokapaikka, joka sai aikaan hyvan mielen ja tayden masun oli Friends. Ravintolassa tyoskentelee katulapsia, joille halutaan tarjota toisenlainen mahdollisuus ja auttaa heita kouluttautumaan. Voit siis hyvalla omalla tunnolla tilata katukeittioihin verrattuna kalliimpaa ruokaa, koska tarkoitus on hyva ja voin taata, ettet tule pettymaan ruokaan ! (Esim. paikan kreikkalainen salaatti ja bataattiranut veivat naiden konttien kielen mennessaan)

 

Street barber - how handy !


Majapaikkamme laheisyydessa sijaitsi myos punakhmerien historiaan liittyva kuuluisa Tuol Sleng (tai toiset voivat tunnistaa sen nimella S-21) museo, jossa vierailimme heti toisena paivana. Ennen punakhmerien turvayksikon otettua paikan haltuunsa Tuol Sleng toimi alakouluna ja lukiona. Pol Potin sotilaiden vallassa koulu muuttui kidutusyksikoksi ja sen nimi muutettiin Security Prison 21:ksi. Vankilassa vankeja kuulusteltiin kiduttamalla heita mita erilaisimmin ja kauheammin tavoin. Esimerkiksi piiskaamalla tai roikottamalla paa alaspain telineesta, kunnes vanki menetti tajuntansa. Vankien pyrittiin myontamaan rikoksia, joihin he eivat oikeasti olleet vastuussa. Useimmin he syyttivat ihmisia vakoilusta tai toiminnasta Pol Potin hallitusta vastaan. Myontamisen jalkeen vankia odotti teloitustuomio. Vankilan toiminta oli niin organisoitua, etta he kuvauttivat ja kirjasivat ylos vankilassa olleet vangit. Kenties sykahdyttavinta olikin nahda jonkin vangin hymyilevan kuvassa, vaikka luultavasti hanta odotti julma kohtalo kidutuspenkissa. Vai mahtoiko han edes ymmartaa, millaiseen paikkaan han oli joutunut vankilaan tullessaan? Moni olisi varmasti itse halunnut paattaa kohtalostaan, mutta tahankin punakhmerit olivat varautuneet. Peittamalla rakennusten etuosat kalastusverkkoa muistuttavalla piikkilangalla he varmistivat, etta vangitut eivat pystyneet tekemaan itsemurhaa hyppaamalla alas rakennuksista. Tyhjat rakennukset ja joskus selleina toimineet luokkahuoneet saivat hiljaiseksi. Punakhmerien toiminnan jarjestelmallisyys ja taysi epainhimillisyys ihmisia kohtaan sai voimaan yksinkertaisesti pahoin. Ja se viela, etta tama ei ole ainoa paikka. Punakhmereilla oli useita S-21 vankilan kaltaisia paikkoja ympari maata, joissa he kiduttivat ihmisia seka teloitusyksikoita, joihin useat kidutetut ja orjat loppujen lopuksi vietiin saamaan viimeinen tuomio.

Tuol Sleng (S-21)




Empty corridor and classrooms turned into sells


Esimerkiksi seuraavana paivana vierailin Phnom Penhin lahella sijaitsevilla Kuolemankentilla (Killing fields), joka toimi yhtena teloitusyksikkona. Tanne useat vangit ja orjat toimitettiin teloitettaviksi. Kuolemankentilla on useita massahautoja, joihin on haudattu yhteensa tuhansia kambodzalaisia: vauvoista vanhuksiin.. Teloitukset toimitettiin ilman tuliaseita, koska sotilaiden tuli saastaa luoteja. Teloitusvalineina kaytettiin usein kasiin sopivia tyokaluja tai jopa yksinkertaisesti puun runkoa. Yksi alueen suurista puista (Killing Tree) toimi vauvojen teloituspaikkana hakkaamalla yksinkertaisesti vauvaa puunrunkoa vasten. Jopa bambun lehdet kaytettiin hyvaksi viiltamalla uhrien kurkut auki teravilla lehdilla. Keskelle kenttaaluetta on pystytetty muistomerkki, johon on keratty kentalta loydettyjen uhrien paakalloja, luita ja vaatteita. Muistomerkin laheisyydessa seka kentalla muutenkin ihmisia pyydetaan kunnioittamaan uhrien muistoa kayttaytymalla kunniakkaasti. Itseasiassa molemmissa paikoissa, Tuol Slengissa seka Kuolemankentalla, ihmisia kehotettiin olemaan hiljaa ja nauramatta. En osaakaan kuvitella, etta jotakuta alkaisi naurattaa kyseisissa paikoissa. Kontit menivat ainakin hiljaisiksi paikkoja kiertaessa. Kuolemankentille menin majoituspaikan jarjestaman tuk-tukin kanssa ($ 3), koska hinta oli huokea yksinmenijalle (matkakumppani Kate sai jo Tuol Slengista edellispaivana tarpeeksi) 17 km matkasta ja samalla sai seuraa muista kyydin varanneista. Kuolemankentilla saimme kuulokkeet, joista sai kuunnella tarinoita ja faktoja kuolemankentan toiminnasta ja yksikoista. Sisaanpaasy maksoi $ 5. Kohteet ovat ehdottomasti kaynnin arvoisia, jos haluaa tutustua tarkemmin Kambodzan historian synkimpaan aikakauteen. Eritysesti kuulokkeista saatu tieto aarsi monia asioita. Vierailut eivat ole mukavia eivatka anna esteettisesti mitaan matkaajalle, mutta kasvattavat ymmarrysta ja kunnioitusta paikallisten kulttuuria seka kansalaisia kohtaan.



Massgraves in Killing fields



Victims skulls in Memorial stupa

Museovierailujen ulkopuolella aika kului muuten katuja vaellellen ja suurlahetystoissa vieraillen. Laosin suurlahestytossa asiointi toimi nopeasti ja kepeasti. Kunnhan taytti kaksi hakemusta valokuvineen ja antoi passin viranomaiselle niin homma oli siina. Seuraavana paivana passin sai takaisin viisumin kera ojentamalla viranomaiselle 40 dollaria kouraan. Huom. Nain homma toimi Laosin suurlahestystossa. Toisin kavi ystavallemme Juusolle Thaimaan suurlahestytossa, jossa vaaditiin kaiken maailman todistuksia tai lentolippuja ulos Thaimaasta. Ehdottomasti suosittelen ennemminkin Thaimaan viisumin hakemista Kuala Lumpurista, koska siella homma toimi selvasti joustavammin. Thaimaan viisuminen hakeminen kestaa myoskin kaksi tyopaivaa, ellet ole vanha konna kuten Juuso ja lahjo virkailijaa hoitamaan homman paivassa. Kun viisumit oli saatu taskuun ja pratha-leivan yliannostus saavutettu, oli aika jattaa kaaosmainen Phnom Penh ja suunnata delfiinijahtiin ..

The first impression of Phnom Penh was hectic and the image didn't change after spending five days over there. There were bikes everywhere and all the time you heard drivers calling "need a tuk tuk?". Some drivers tried to be even polites and asked " Madame, need a tuk tuk?". But many driver lost their money as we just decided to walk around the city. As we knew that we had time: we needed Lao visas but we arrived in Phnom Penh on Friday and of course the embassy opened next time on Monday. So nice weekend holiday in Phnom Penh then !



Tuk-tuk drivers taking easy and playing chess

We stayed at the Sunday Guesthouse which offers wifi and hot shower for $ 8. After Thai prices that sounded again too good ! Guesthouse wasn't at the river side which is very popular among tourists but that meant near by our guesthouse were lot of cheap places to eat. Especially if you are not a vegetarian the locals' foodstalls offers you probably good and very cheap food. We didn't try our luck at the stalls so we headed always little bit further to find a place to eat. And I can recommend especially two places: Royal India and Friends. In Royal India you can have good Indian food made by lovely old Indian couple who really takes their time making the food. So the food has been done with love ! Friends is a restaurant which offers street kids a new possibility by working at the restaurant. The food, especially greek salad and sweet potato french fries, is really good and it always feels good if you can at the same time help fund good cause.

At the second day we headed to the museum called Tuol Sleng. Before Pol Pot's security forces took over the place it used to be a primary and high school. Security forces transformed the classrooms into torture chambers and renamed the facility Security Prison 21 (S-21). Many people got killed there and the Khmer Rougel leaders kept records of their barbarism and each prisoner who came there was photographed. You can see those photographs on the walls of the classrooms. You can't help feeling haunted when you watch them and see the victims looking back with their big eyes. Someone is even smiling and you wonder did he realise his faith? The atmosphere is very haunting when you walk the empty halls and see the sells. Even 100 prisoners were killed in S-21 every day and you start to wonder how someone can do or organize something horrible like that? If Tuol Sleng isn't enough and you want to know more about the Khmer Rouge Rule you should also go to the Killing Fields where many prisoners and slaves were executed. First it's hard to realise that there in the middle of peaceful field has happened that kind of slaughtering. People were often bludgeoned to death so soldiers wouldn't have to use precious bullets. In the middle of the field is a memorial stupa where is displayed about 8000 victims' skulls and bones and clothes. Tuol Sleng and Killing Fields really affected me and made me feel that the signs where they told you not to laugh unnecessary. Visits aren't nice ones and doesn't offer happy memories but I think it is a good thing to be aware of these things also. It helps you to understand locals' culture and respect it more.


 

Picture from a girl prisoner in Tuol Sleng

Rest of the time went hanging around and visiting in the Lao embassy where we got the Lao visas. Finally ! And we didn't need to bribe anyone like our friend Juuso had to in Thai embassy. He needed his visa in 24 hour but the embassy said 48 hours. So old little scoundrel gave clerk little bit extra and he got his visa. That's how things work in Cambodia ! But now as we got our visas and had a overdose of Indian food it was time to move on and go dolphin hunt ..



From streets of Phnom Penh



Cambodia's pearl: Angkor

3/1/12-6/1/12

Vaikka matkustuspaivina et juuri muuta tee kuin istut bussissa, niin silti tunnut olevan aivan rattipoikkivasynyt paivan jalkeen. Ensimmaisena aamuna Siem Reapissa teimmekin niin, etta nukuimme vain pitkaan ja menimme nauttimaan aamupalaa rauhassa viereiseen ravintolaan, jossa oli erittain innokas Suomen maahantulopolitiikasta (,jos nyt oikein ymmarsimme mista han puhui) keskusteleva omistaja. Hellyyttava mies ja Suomi sai hanelta pisteet kotiin. Aamupalan jalkeen kavimme vuokraamassa itsellemme polkupyorat (1$/paiva). Polkupyoraily on paitsi halpa myos aivan mahtava tapa nahda kaupunkia ja sen ymparistoa. Oli ihana tunne istua pyoran selkaan ja lahtea sotkemaan auringonpaisteessa kohti erilaisia maisemia. Tuli ihan Suomen kesat ja Oripaan peltomaisemat mieleen.

Kate showing her bicycle skills



Pienen harharetken jalkeen loysimme tiemme Wat Thiem museoon. Paikassa toimi ennen kiinalainen koulu, joka punakhmerien vallan aikaan toimi punakhmersotilaiden vankilana, missa he teloittivat useita ihmisia. Museossa on muistomerkki, johon on keratty sotilaiden teloittamien uhrien paakalloja ja luita. Naky veti hiljaiseksi vaikkei muistomerkki suuri ollutkaan ja paikan ymparilla pyori useita japanilaisturistien busseja. Mutta mista punakhmereista ja heidan aikaisesta vallastaan on kyse? Punakhmerit ja sen johtaja Pol Pot syrjayttivat 1975 Kambodzassa sen aikaisen sotilashallituksen, jolloin alkoi Pol Potin ja punakhmerien verinen kausi. Vuoteen 1979 mennessa eri arvioiden mukaan 1,3-2 milj. kambodzalaista kuoli teloituksissa, nalkaan tai sairauksiin. Uhreihin kuuluivat niin vauvat, lapset, naiset ja miehet kaikista ika- ja kansalaisluokista. Itseasiassa mita koulutetumpi olit sita suuremmassa vaarassa olit joutua teloitetuksi. Pol Pot ei uskonut koulutukseen vaan uskoi siita ennemmin olevan haittaa. Rahayksikkokin lakkautettiin, koulut suljettiin ja osa niista muutettiin vankiloiksi (ironista) ja vaestoa pakkosiirrettiin kaupungeista maaseudulle pakkotyohon. Vietnamilaiset onnistuivat tunkeutumaan maahan ja valloittamaan Phnom Penhin 7.tammikuuta 1979. Sisallissota vietnamilaisen valiaikaishallituksen ja punakhmerien valilla jatkui kuitenkin 1990-luvulle saakka. Punakhmerien aika varjostaa kambodzalaisten historiaa seka viela nykypaivaa, koska punakhmerien johdossa olleet paallikot odottavat vielakin tuomioita heidan aiheuttamistaan kauheuksista. Olin kuullut tarinoita Kambodzan jarkyttavasta historiasta, mutta vasta paikanpaalla tuli tutustuttua faktoihin tarkemmin. Vaikea ymmartaa kyseisen kaltaisen aikakauden vallinneen taalla niin vahan aikaa sitten ja kuinka nopeasti sen kaltaisen massatuhon jalkeen ihmiset ovat saaneet valtion jatkamaan eteenpain kehitystaan.


Memorial Stupa in Wat Thiem


Museon jalkeen suuntasimme polkupyorat takaisin keskustaa kohti, mutta pienen mutkan kautta. Silmiin osui kyltti "teacher training college" ja pakkohan kahden luokanopettajaopiskelijan se oli menna tarkastamaan. Eksyimme loppupeleissa paikallisen alakoulun ja opettajakoulun pihaan. Pihalla kavi kova hyorina, kun lapset saapuivat lounastauoltaan takaisin kouluun. Opettajakoulun oppilaat pysahtyivat kohdallemme (poikia yllatys yllatys) kyselemaan peruskysymysksia, etta mista tulemme ja minka ikaisia olemme jne. Pian saimme huomata istuvamme alakoulun luokan peralla seuraamassa khmerin kielen oppituntia. Pojat kysyivat haluaisimmeko tulla vierailemaan heidan ja alakoulun puolelle ja tietenkin menimme. Alakoulun ekaluokan 50 pienta oppilasta tapittivat suurin silmin kahta lankkarityttoa ja menivat aivan innosta sekaisin, kun saavuimme heidan luokkahuoneeseensa. Oppituntia oli hauska seurata ja sita, kuinka opettaja sai pidettya 50 oppilaan (!) katraan kurissa. Lyhyen luokassa vierailun jalkeen pojat viela nayttivat meille koulun aluetta ja kertoivat meille heidan koulu- ja koulutussysteemistaan Kambodzassa. Todella mielta avartava ja pakko sanoa kliseisesti koskettava kokemus.

Local schoolgirls - so cute !

Teacher and her 50 pupils

Our nice guides at the school

Siem Reapin ajasta tuli muutenkin ajatuksia herattava retki, kun seuraavana paivana tai oikeastaan aamuyona pyorailimme Angkor Watin temppelille nakemaan aamunkoiton. Aamulla 4.15 parahti heratyskello ja hyppasimme polkupyorien selkaan ja sotkimme kohti temppeleita. Ajattelimme, ettei paikalle olisi eksynyt niin paljon muita turisteja, mutta ilmeisesti aika moni muukin jaksoi kompia sangysta ylos. Aamunkoitto oli kaunis katsoa, kun aurinko nousi temppeleiden takaa ja aamun ilma tuntui ihanan raikkaalta. Temppeleita oli myos mukava kiertaa aamulla, kun ei ollut viela niin kuuma ja ihmisia oli vahemman. Itse olimme paikalla jo klo.6 aamulla ja kiersimme polkupyorien kanssa (paras vaihtoehto ehdottomasti kiertaa paikat, suosittelen !) omat paanahtavyytemme (Angkor Wat, Angkor Thom, Bayon, The Elephant Terrace, Ta Prohm) noin kuudessa tunnissa. Sen jalkeen alkoivat temppelit muistuttaa toisiaan ja jalka painaa sen verran, etta oli aika menna guesthouseen paivanokosille. Paivan lippu maksaa 20 $ ja ainakin itse voin sanoa, etta Siem Reapia ja Kambodzaa ei voi ohittaa kaymatta temppeleilla. Erityisesti Bayonin kauneus ja hienot yksityiskohdat seka Angkor Watin suuruus viehattivat ja saivat ymmartamaan, miksi kambodzalaiset ovat hyvin ylpeita Angkorin temppeleista. Ta Prohmissa taas naet, kuinka luonto sulautuu ihmisten kaden jalkeen ja suuret juuret kiertelevat pitkin temppelirakennuksia. Temppelilla vallitsi pieni viidakkomeininki ja Lonely Planetin mukaan Ta Phromissa on kuvattu Angelina Jolien elokuva Tomb Raider.

Sunrise in Angkor Wat

Angkor Wat

Bayon





Cycling around Angkor

 Maan kulttuurillisen ja hengellisen paakaupungin jalkeen matkasimme kohti maan virallista paakaupunkia Phnom Penhia. Matkaamme siivitti kuuden tunnin khmerilainen karaoke bussissa seka paikallisten viehattavat tuijotukset, kun olimme vaihteeksi ainoat lansimaalaiset bussissa. Matka taittui kuitenkin ongelmitta ja pian olimme keskella kaupungin kaaosta valmiina Laosin viisumijahtiin. Jos vain se olisi meille heti sallittu ..


Also cow wanted to listen some karaoke



After long travelling day we thought that we deserved some rest. First day we slept late and had a lazy morning by having late breakfast and chilling. Then we went to rent bicycles which were only 1 $ per day. And it was great fun ! Driving along the streets and fields of Siem Reap reminded me of summers in Finland and my hometown Oripaa. Going slowly and just enjoying from the views and sun. What could be any better?

First we went to see the Wat Thiem museum where is a memorial stupa containing the skulls and bones of people killed when the site served as a Khmer Rouge prison. The prison had before been actually a Chinese school. Although the area was full of Japanese tourists and the stupa was small it really made an effect. How someone can do something like that? And actually what is Khemr Rouge about? In 1975 the Khmer Rouge took over charge in Cambodia and began total restructuring of society. The entire populations of Phnom Penh and provincial towns were forced to march in the countryside and work as slaves. The Khmer Rouge leader Pol Pot thought that education was for nothing and intellectuals were systematically wiped out. For example if you knew foreign languages that was reason enough to be killed. Khmer Rouge rule was brought to an end by the Vietnamese on 7 January 1979. Between those years according to different estimates about 1,3-2 million people died in Cambodia. The Khmer Rouge is still affecting the Cambodian peoples lives as still some of the leaders are waiting for their trial today. It's amazing how quickly though the country has survived and heeled from the time and started the developing. I really admire the Cambodian people for that.

After the museum we were supposed to drive to the city but then we made a little turn. We saw a sign where it read "teacher training college". Me and Kate are both studying education so of course we had to go and see how things go in Cambodia ! When we came to the school yard it was full of little children and older boys and girls coming from their lunchbreak. Some of the boys started to talk with us and soon we noticed that we were in the back of the classroom and we were attending a khmer language class. Students were 6 years old and there were about 50 students in one room ! I really admire the teacher .. After a while we left from the classroom and the boys showed us their college and told little bit about Cambodian education system and their studies. It was so interesting and I was so fascinated ! Couldn't believe it that in one moment we were there listening and seeing the school and talking to these guys and that they were so firendly and everything. Totally broadening and unforgettable experience ..

Khmer lesson in the school



Siem Reap offered more unforgettable moments as next morning we woke up 4.15 and went to see the sunrise to Angkor Wat. So beautiful ! And cycling in the darkness to the temple and seeing the sunrise .. The whole experience was so great. It costs 20 $ for one day to go and see temples of Angkor and I think it's it worth it and it was totally enough for me (as you can also buy three or one week ticket). We arrived to the temple around 6 am and it took about 6 hours with the bicycle (that's by the way the best option to do it ! tuk-tuks, forget!) to go around all interesting places like Angkor Wat, Angkor Thom, Bayon, The Terrace of the Elephants and Ta Prohm.. As in the end every temple started to look the same and also we got really tired. But the visit was great and the beautiful temple of Bayon and the grand Angkor Wat and the jungle-like Ta Prohm really were worth to visit. Little Kati felt herself even more little there. And the Angkor is the heart of Cambodia so if you ever go to Cambodia you can't miss the temples.


Angkor Thom




She just can't behave herself



Ta Prohm

  
After visiting the country's cultural and spiritual capital it was time to go and visit the official capital Phnom Penh. The hilarious karaoke bus trip to Phnom Penh was entertaining and soon we werei n the middle of chaos ready to start the hide-and-seek game with Lao visas ..

The looong long way to Cambodia

3/1/12

See you later Thailand and hello Cambodia ! Kontit olivat innosta soikeana, kun oli aika ottaa kontit alleen ja matkata Kambodzaan. Thaimaa on mahtava maa ja tykkaan todella paljon, mutta kaksi kuukautta putkeen alkoi jo riittamaan. Uudet tuulet Kambodzassa odottivat ! Alunperin tarkoituksenamme ei ollut matkustaa Kambodzaan, mutta monien kehujen vuoksi paatimme kiertaa myos kyseisen maan kautta. Bangkokista on myos lyhyt matka matkustaa Kambodzan rajalle ja itsellani viisumi oli raukeamaisillaan, joten tama sopi hyvin. Ensimmainen maaranpaamme oli Siem Reap, jossa sijaitsee kuuluisa Angkor Wat temppeli.

Matka rajalle oli mielenkiintoinen ja myohemmin saimmekin kuulla, etta kyseisella rajanylitysalueella (Aranya Prathet-Poipet) ihmiset joutuvat useammin huijatuksi kuin missaan muualla Kaakkois-Aasian rajalla. Noh, tamahan oli hyva tietaa jalkikateen ! Matkamme sai alkunsa jalleen Ekkamain bussiasemalta Bangkokista, mista ostimme liput rajalle Aranya Prathetiin (200 B). Matkan alku jo hieman epailytti, kun missaan ei lukenut kyseisen kaupungin nimea tai Cambodiaa vaan jokin market paikka. Viiden tai kuuden tunnin bussissa matkustamisen jalkeen meidat jatettiin kirjaimellisesti liikenneympyraan ja osoitettiin, etta tuolla on raja. Eli kaikkien huijareiden syotavaksi. Onneksi olimme kuitenkin kaksi paattavaista suomalaisneitoa ja marssimme kaikkien ohi ja pidimme jopa pienen mietinta(vessa)tauon. Lopulta loysimme Thaimaan immigration toimiston, missa leimasimme itsemme ulos. Itsellani oli visa loppunut jo 2.tammikuuta ja matkustuspaivamme oli 3.tammikuuta. Yhden paivan ylityksesta jouduin siis maksamaan 500 B sakon. Luulin, etta sakkoa ei yhdesta paivasta joudu maksamaan, mutta tama kaytanto patee vain Suvarnabhumin lentokentalla (muutkin matkaajat huom!). Sielta sitten kavelimme toiseen toimistoon hakemaan viisumit Kambodzaan. Passit, passikuvat ja 20 $ seka 100 B otettiin kasistamme melko nopsaan ja annettiin jonnekin tiskin taakse. Tassakin kohtaa tuli pieni epailyksen pisto, etta mita nyt tapahtuu, mutta pian saimme passit takaisin, joissa oli Kambodzan viisumit. Mahtavaa, eteenpain siis !

Filling papers, again

Seuravaaksi meita sitten odotti 200 m jono passien leimaukseen, jotta paasimme Kambodzan puolelle. Tasta selviydyttyamme eihan matkustus viela loppunut. Sitten ilmainen shuttle bussi taksi/bussiasemalle. Tassa kohtaa tuntui, etta turisteja viedaan hoplasta, kun rakennuksessa ei tyontekijoiden lisaksi nakynyt muita kuin lansimaalaisia turisteja ja heita kehotettiin ja tyrkytettiin ottamaan mahdollisimman nopeasti bussi tai taksi omaan matkakohteeseensa. Me paadyimme lopulta bussiin, joka oli halvin vaihtoehto (9$). Matka kesti n.4-5 tuntia ja huipennuksena vei meidat Siem Reapissa jonkin majatalon eteen, josta sai menna katsomaan itselleen huonetta. (Kuinkahan paljon tamakin majatalo oli bussiyhtiolle maksanut?) Onneksi guesthousen luona oli ystavallinen tuk-tuk -kuski, joka vei meidat katsomaan muita paikkoja ja aika pian loysimme oman guesthousimme. Voitte varmaan kuvitella, kuinka hyvalta tuntui rojahtaa pedille 11 tunnin matkustamisen jalkeen. Pehmea peti teki aika herkkua. Taytyy sanoa, etta myohemmin ajateltuna melkoinen matkustuspaiva, mutta loppupeleissa kun hermot vain pitaa niin siinahan se meni. Enka usko, etta tulimme kovin pahasti huijatuiksi paivan aikan, koska monet muut olivat maksaneet visoistaan 35 $ tai heidan bussimatka Poi Petista Siem Reapiin olikin yllattaen (?) peruttu ja heidan piti ostaa taksimatka sen sijaan. Joten emmekohan selvinneet kahdeksi sisukkaaksi blondiksi melko hyvin ! Jos olet eri mielta, niin laita toki kommenttia ja tuo meidat takaisin maanpinnalle.

After two months in Thailand I was so excited to go to Cambodia and see a new country and culture. Thailand was great but new things were welcome. But the trip to Cambodia and Siem Reap. Well .. How would I even explain it or describe it? Loooong and like a puzzle where you never knew what's going happend next. In the end we made it and probably without someone cheating us. Or that's what I wish ..

First was the 5-6 hours bustrip to the border Aranya Prathet and then there we had to go to the Thai immigration to get out of the country (and where I got 500 B fine because I extended my visa for one day). Then we had to go and get the Cambodian visa. There they just grabbed our passports, passport pictures and moneys and told to wait. Well .. I felt little bit suspicious but after few minutes they came with our passports and Cambodian visas. Wipii ! Next place then. We had to go and wait to get inside the country and nice that the line there was only 200 m long ..

Getting stamped perhaps today?

Then it was time to hop in free shuttle bus which took us to the bus or taxi station. There they told us to take a taxi or a bus to our destination. We decided to take a bus as it was the cheapest option. After 4 hour bus trip they took us some guesthouse in Siem Reap where we could stay if we wanted. I wonder how much the guesthouse had paid for the bus company ... Well from there we took the tuk -tuk and the driver was so nice that he took us to the different places (cheap ones!) and finally to our guesthouse. Thank god. You don't know how good it felt to lay on the bed after 11 hour travelling. Sweet.

Little bit crowded perhaps