Katin kontissa: Eat, Pray and Get Lost in Ubud

24/3/2012-27/3/2012

Ubud. Julia Robertsin matkustaessa Ubudiin elokuvassa Eat, Pray, Love han loysi paratiisin ja rakkauden. Mita mina loysin? Kakkosaidin Australiasta ja perseennipistelijoita. Anteeksi kayttamani kieli, mutta onneksi kirjoitan tata monta viikkoa tapahtuman jalkeen. En ole laheskaan enaa niin pahastunut ja tuohtunut tapahtumasta, kuin silloin. Jos olisin kirjoittanut nipistelijasta heti tapahtuman jalkeen, luultavasti kieleni olisi liian kovaa luettavaa pienemmalle vaelle.

Mutta aloitetaan ensipaivista ja ensikosketuksestani Ubudiin, joka oli taynna hassuja sattumuksia. Ensin paikallinen guesthousen pitaja paatti ohjata minut vaaraan suuntaan etsiessani Katen vinkkaamaa majapaikkaa. Han ei ilmeisesti ollut kovin tyytyvainen siihen, etten yopynyt hanen majapaikassaan. Ystavallisen paikallisen kuitenkin huomauttaessa, etta olen kavellyt kaksi kilometria vastakkaiseen suuntaan kaannyin ja pian minut nappasi kyytiinsa vanhempi nainen Englannista, joka oli asunut Ubudissa useamman kuukauden ja ajeli siksi ympariinsa autolla. Han ystavallisesti tarjosi minulle kyydin lahelle Goutama Streetia, jonne olin alunperin matkalla. Kyseisella kadulla toinen englantilaisnainen tuli kysymaan minulta, etsinko majapaikkaa ja tarvitsenko apua. Olin niin yllattynyt kaikesta avuntarjonnasta, silla alun huonon onnen jalkeen olin taas valmis kiroamaan Balin jalleen kerran. He kuitenkin saivat suupieleni ja mieleni kohoamaan.

Lisaksi mieltani piristi majapaikkani Shana Bungalowsin omistaja, joka oli avulias ja otti minut sydammellisesti vastaan. Saavuin Ubudiin melko aikaisin ja suihkun ja pienen levon jalkeen minulla oli aikaa lahtea keskustaan kiertamaan temppeleita ja etsimaan ensimmaisen englantilaisnaisen mainitsemaa ravintolaa Bali Buddhaa. Bali Buddha on leipomo/ravintola, joka on erikoistunut luomuun ja raakaravintoon ja ravintolan listalta voit loytaa vaikka kuinka mielenkiintoisia ja mielikuvituksellisia annoksia ! Hinnatkaan eivat ole liian huikeita ja hieman harmittaa, kun en maistanut leipomon tuotoksia, jotka nayttivat enemman kuin makoisilta. Vai milta kuulostavat valkosuklaa-macadamiapahkina-mustikkamuffinit?! Voi etta .. Miksi miksi miksi en tehnyt sita ..

Temple at Jalan Raya street

Illalla paatin menna katsomaan kuuluisaa balilaista Kecak -tanssiesitysta. En juurikaan tiennyt mitaan tanssista muuta kuin mita luin Lonely Planetista ja olin nahnyt kuvia esityksista. Kecak-tanssi perustuu hindulaiseen taruun ja esityksen aikana dramatisoidaan tarinan vaiheita. Esitys on hyvin dramaattinen ja vaikuttava. Tanssijoiden hypnoottinen elehdinta ja liikkeet vangitsevat katsojan. Kecak tanssin lisaksi nain kaksi muuta tanssia, joista toinen oli tulitanssia. Ensimmaista kertaa elamassani nain, kuinka mies oikeasti kaveli tulisten hiilten paalla ! Naita kontteja vain koski, kun ajattelinkin asiaa ja tekevani saman. Tanssiesitykset olivat todella vaikuttavia ja saivat itsenikin huumaantumaan. Eri ryhmilla on esityksia melkeinpa paivittain, joten tasta huvista paasee nauttimaan Ubudissa melkeinpa koska vain haluat.

Kecak dancer

Illan paatin paattaa Dewa Warungissa, jossa pitaisi olla kuulemma kaupungin parasta ja halvinta ruokaa. Warungit ovat pienia ravintoloita, jotka useimmiten tarjoavat paikallista ruokaa halpaan hintaan. Ehdottomasti Balilla vieraillessasi sinun on kaytava kokeilemassa lahinta warungia ja sen keitoksia. Samalla suosit paikallisten yritysta ja varmasti koet ainutlaatuisia ja paikallisia ruokailukokemuksia. Mutta mennaanpa tarkemmin Dewa Warungiin ja sen tarjontaan kyseisena iltana. Paikka oli aivan taynna kun saavuin ravintolaan ja istahdin yhteen isoista poydista, jossa oli iso puheensorina kaynnissa. Talloin tapasin kakkosaitini Sharonin Australiasta. Han oli ravintolassa yhdessa Naomin (ranskl.tytto) kanssa ja heidan tarkoituksenaan oli juhlia Sharonin viimeista iltaa menemalla illallisen jalkeen Havannaan, jossa olisi salsaa sina iltana. Ei muuta kuin sopat akkia naamaan ja salsaamaan ! Pian huomasinkin olevani tanssilattialla ja keikuttamassa takamustani salsamusiikin tahtiin. Kun salsaaminen ei enaa riittanyt siirryimme pieneen reggae-baariin jatkoille. Kutsuimme baaria Bob Marley -baariksi, kun sen seinalla komeili valtava kuva kyseisesta laulajasta. Jatkot jaivat kuitenkin lyhyiksi, kun Sharonilla oli seuraavana paivana lento takaisin kotiin. Hyva paatos kuitenkin hyvalle illalle.

Sharonin viimeisena paivana teimme pienen kavelyretken Monkey Forestiin, joka on puistoalue aivan Ubudin keskustan vieressa. Puistoalueella voit kavella ympariinsa ja ihastella temppeleita samalla kun juokset pakoon paikassa villina asuvia apinoita. Ensin olin innoissani, etta paasisin ihailemaan kadellisia serkkujani, mutta taytyy sanoa, etta ne ovat kylla pelottavampia kuin omat serkkuni kaukana Suomessa. Kyseiset yksilot ovat tottuneet ihmisten lasnaoloon ja tietavat, etta heidan repuissaan ja kasissaan voi olla kaikkea mielenkiintoista. Ole siis karppana, kun astut puistoon ! Nama pikkuiset riiviot saattavat olla ovelampia kuin Barcelonan katujen taskuvarkaat !

Little monsters

Monkey Forest

Mukavan puistokavelyn jalkeen menimme nauttimaan Sharonin uima-allasalueesta ennen hanen lahtoaan. Sharoniin tutustuminen tuli aivan puskien takaa ja meista tuli loppupeleissa todella hyvat ystavat. Minulla oli enaa alle viikko jaljella Balilla, jonka jalkeen lentaisin Melbourneen Australiaan. Sharon asuu n. tunnin matkan paassa Melbournesta Torquayssa ja han kutsui minut visiitille hanen luokseen. Ei voi maailma olla nain pieni ja sattumuksia taynna ! Taytyy sanoa, etta tassa tapahtumassa oli jotain yliluonnollista ja sen oli tapahduttava.

Kyseinen ilta paattyi jalleen illalliseen Dewassa ja ihanaan rentouttavaan hierontaan. Bungalowini omistaja on aiemmin tyoskennellyt 20 vuotta spassa hierojana ja voin sanoa, etta sen huomasi. Myohemmin olen muuten miettinyt ja harmitellut, kun en enempaa tuhlannut rahojani hierontoihin, koska Aasiassa kyseinen luksus on halpaa ja hierojat ovat useimmiten todella hyvia. Ainakaan itse en ole joutunut pettymaan kertaakaan. Suomessa joudut maksamaan samasta lystista kolminkertaisen hinnan ja siltikaan et valttamatta saa haluamaasi lopputulosta. Kaikki siis relaksoitumaan Aasiaan !

Viimeinen paiva oli taynna aktiviteetteja, kun aloitin aamupaivan kavelyretkella laheisille riisipelloille ja maaseudulle. Mukaan pakkasin pari pulloa juotavaa, iPodin seka paljon iloista reissumielta totta kai ! Alkuun Lonely Planetin tarjoamat ohjeet ja neuvot olivat selkeat ja tiesin suunnilleen missa pain tallustin. Tarvoin lapi peltojen ja valilla sivussa nain viereisen joen muodostaman uoman ja sen ymparilla kasvavan viidakon. Ajattelin, etta kaupungin ulkopuolella ei juurikaan nakyisin muita kuin paikallisia asukkaita, mutta myos kavelyretken varrella tuli vastaan hienoja resortteja. Tuntui oudolta, silla resortit olivat keskella ei mitaan, mutta ehka tamakin on tavallaan oma mainoskikka myyda turisteille sita aitoa Ubudia ja Balia ja tarjota heille 'eristaytymisen' tunne talla tapaa. Tullessani eraan tienristeyksen kohdalle mietin pitkaan, etta mihinkohan suuntaan sita pitaisi lahtea niin paatin vain lampsia eteenpain, koska ohjeiden mukaan kaannoksen kohdalla tulisi olla kyltti. Nooh jalleen pari kilsaa kavellessani paikallinen mies ohjeisti minua kaantymaan takaisin oikealle reitille. Onneksi kuitenkin aurinko paistoi ja The Crash lauloi taustalla. Ei silloin voi olla huolia taikka murheita.

From the walk at the rural area

Little bananas !

Ellei pikku mopopoika pian saavu ja tuo pilvenhattaroita aurinkosi eteen. Kavellessani tieta pitkin pian sain hkokea eraan erittain epamukavan kokemuksen. Paikallinen mopoilijapoika nimittain kouraisi naiden konttien omistajaa melko kovakouraisesti takamuksesta ajaessaan ohitseni ja kehtasi viela kaantya ja yrittaa uudelleen. Nain jalkikateen ajatellen taisin ylireagoida asiaa, mutta kokemukseni paikallisista miespuolisista henkiloista ei ollut kovin hyva aiemmin ja tama viela lisasi kirsikan kakun paalle. En voinut muuta ajatella kuin, etta 4 paivaa Australiaan ... 4 paivaa Australiaan .. Erityisesti sen jalkeen, kun huomasin, etta olin eksynyt reitilta ja jalleen kavellyt vaaraan suuntaan. Parin tunnin kavelyni muuttui kolmen tunnin patikointiretkeksi. Ilmeisesti voin unohtaa suunnitelmani osallistua joskus Viikkorastien suunnistuskilpailuun. Parempi jattaa se homma vain muille.

Onneksi toinen mukavampi mopoilija tarjosi minulle kavelylenkkini jalkeen kyydin kuuluisille riisipelloille. Naomi oli vuokrannut kyseiseksi paivaksi itselleen skootterin ja lupasi tarjota minulle kyydin katsomaan riisipeltoja. Ne olivat nimittain hanen mielestaan ehdoton must-juttu jokaiselle Ubud-kavijalle ja han ei halunnut minun jattavan niita valista. Riisipellot olivatkin erittain kaunis naky ja jopa vaikuttavammat kuin postikorteissa olevissa kuvissa. Ainoa hairitseva tekija olivat kadun varrelle pystytetyt myyntikojut ja ravintolat, jotka veivat riisipeltojen ihastelusta hieman makua. Ja luultavasti myos ne 50 japanilaisturistia, jotka olivat eksyneet paikalle .. Joten pari nopeaa otosta ja pois kiitos !

Rice field

Matkalla eksyimme jalleen kerran hieman reitilta (tosin en onneksi yksin) ja talla kertaa meilla oli onni myota Naomin kanssa. Eksyimme ajamaan pikkuisen kylan lapi, joiden talojen ikkunoista paikalliset lapset vilkuttelivat meille iloisesti ja tulivat tervehtimaan. Pysahdyimme myos eraan pellon viereen ottamaan kuvia, kun viljelijat olivat tyoskentelemassa riisipellolla. Ei turisteja, kauppoja, myyjia tai japanilaisia missaan. Tama oli sita osaa Balista, jonka halusin nahda ja kokea. Valitettavasti paiva kerrallaan Bali on menettamassa enemman ja enemman ainutlaatuisuuttaan turismille. Onneksi kuitenkin eksyimme Naomin kanssa ja nain lapset ja toisen riisipellon. Sen kauniimman puolen Balia. Pystyin talloin jattamaan Ubudin taakseni hymyn kera.

The real and true nature of Bali

Rice field which I preferred

When Julia Roberts came to Bali in the movie Eat, Pray, Love she found a paradise and love. What I found? Second mother from Australia and an ass grasper. Interesting .. So what actually happened in Ubud?

First day I got lost immediately and walked two kilometres to the wrong direction with my backpack under the mid day sun. For this I had to thank the local guesthouse keeper who seemed to be upset as I didn't choose his guesthouse and he guided me to go wrong direction. Luckily two English ladies saved my day with their kindness by helping me to find the right place where I wanted to go. After I found a nice place to stay (Shana Bungalows at Goutama Street) I decided to a have tour at the city and see the temples over there.


Pura Taman Saraswati

Some temple - Can't remember which !

In the evening I decided to go and see Kecak dance which is very famous traditional Balinese dance. In Ubud there are shows almost every single evening and many different groups performing. Kecak dance is based on the Hindu myth and the dancers perform different chapters from the myth. The dance is very dramatic and it captivates you easily. I got a feeling I was in trans myself too !

Kecak dance

I wanted to end the evening in Dewa Warung which was supposed to be the cheapest and the best restaurant in town. Btw if you're travelling in Bali or anywhere in Indonesia stop by to eat in warungs as they are so much cheaper than other restaurants and they are usually really good ! And they serve traditional Balinese food which is of course worth to try when you're there. But anyway in the warung I met my second mother from Australia. Sharon. She and her friend Naomi were celebrating Sharon's last day in Bali as next day she would fly back home. They were going to Havanna restaurant to dance salsa and they said I could join them later if I wanted. So I just stuffed the food quickly in my mouth and went to dance salsa ! And I don't know did I take even one zip from my Bintang before me and Sharon were on the dancefloor dancing ! It was great .. And when the salsa wasn't enough we went to have drinks in some reggae bar and ended the night there. Good and perfect night !

Girls .. just wanna have fun !

Next day Sharon and I went to see the Monkey Forest before she had to go to the airport. Monkey Forest is a sanctuary near the center of Ubud and it's full of surprise surprise: monkeys ! The monkeys live wild in the sanctuary and nowadays I think they are the bigger sight there than the temples. Be careful though ! Our primate cousins are not necessarily so innocents as they let you think. At least be careful with your belongings. Many tourists had to end their tour to the sun glass shop as the monkeys have stolen theirs.

Monkey monkey monkey !

Monkey forest

Sharon's leave was strange and full of many interesting incidents but I will leave them between us. She was though were friendly to let me and Naomi enjoy from her hotel's swimming pool before she left. But must say mine and Sharon's meeting was strange as we got along so well so quickly AND she was living next to Melbourne where I was about to go in few days. She also invited me to come and visit her in Torquay. It seems I was meant to meet her ..

After Sharon's leave I ended my day with nice dinner and amazing massage. My guesthouse's owner has worked in a spa before and massaged people for 20 years ! And I could notice that .. And then I was thinking how cheap it was (50 000 Rp about 5 dollars). It's crazy. In Finland you would have to pay triple price and still you could a get person who just seems poking a piece of meat. So when I think now afterwards .. Why I didn't enjoy from this luxury more while I stayed in Asia?

The last day was an activity day and the dark day in Ubud. I wanted to make a long walk to the rural area in Ubud and see little bit the countryside. Well first I got lost of course and walked kilometres again for nothing. But that actually didn't mind as the sun was shining and birds flying .. The day was beautiful and I couldn't do anything else but smile. Big open rice fields which were so green I couldn't believe my eyes, river going next to me and a small jungle started behind it and created an amazing view. I felt so goo ! BUT then .. I got so furious with this local motorbike boy who just came fro no where and guess what he did ? He grasped me from my ass while he was driving the bike and I was walking ! And .. He even turned with his bike and tried again. This girl had few hand signs to show him ! I got so upset and was just thinking that 4 days to Australia .. 4 days to Australia .. And later it got even better. I got lost again and my two hour walk increased until three hours. It seems I can forget to try teach orienteering in my future classes as I got lost all the time.

From the walk

Later on the day another and much more nicer biker offered I ride for me to the rice fields. The French girl Naomi had rent a bike for that day and said she could take me to the rice fields. She thought that no one should leave Ubud without seeing them. And I agree. The fields are beautiful and amazing thing to see. There was just few things that bothered me little bit .. The million tourists shops and japanese tourists. they were everywhere. So I just decided to take few pictures and then I said I was ready to go.

Lady selling fruits at the fields - everybody were trying to sell something

Rice fields

On the way back we got little bit lost again (luckily now I was with someone) but this time me and Naomi had luck with us. We drove trough little village where the little kids waved for us and we saw a smaller rice field where the farmers where harvesting. That was the part of Bali which I came to see. Unfortunately the tourism is taking over the place more and more every day and you can't see it .. But I was happy to see the children and the the other rice field on my last day in Ubud. I could leave from there with smile.

Again the other rice field which I preferred

Ubud is also famous for it's artist side and it's effort to maintain traditional Hindu culture. That's why you can see temples and galleries everywhere around the village. Here is collection of pictures which show those sides and I just couldn't left out: