Ensiksi pahoittelut hitaasta paivitystahdista, mutta tietokoneeni paatti paattaa paivansa lopullisesti viimeisena paivana Kuala Lumpurissa. Joten blogikirjoitusten tekeminen on hidastunut, kun en paase koneelle koska vain halutessani. Kone kuitenkin palveli kunnolleen tehokkaasti ja armollisesti ja rauha hanen sielulleen.
Sitten jalleen asiaan. Kuun vaihtuessa oli myos aika vaihtaa maisemaa ja maata. Miettiessani koko valivuoden pitamista ja etta mita haluaisin tehda ja minne menna, niin Bali oli ehdottomasti listani ykkosena (kylla, olin katsonut Julia Robertsin Eat, Pray, Love -elokuvan). Jatin siis sokerin pohjalle reissuani ajatellen ja suunnistin Balille loppupuolella reissua. Mielessani oli siis elokuvasta tutut maisemat ja paikalliset ystavalliset ihmiset, mutta taytyy sanoa todellisuuden lyoneen minua pain naamaa ja kovaa jo heti lentokentalla.
Balin lentokentalla yritimme saada taksia jonnekin pain Kutaa, josta moni matkaaja aloittaa Balin valloituksensa (,jota en kylla nain jalkeen pain suosittele). Kuta on Balin turismin, biletyksen ja yksi surffauksen paakeskuksia. Australialaiset ovat omineet kaupungin itselleen ja nykyaan se muistuttaakin enemman Kanarian saarten turistirysaa, kuin viehattavaa rantakaupunkia valkoisine hiekkarantoineen. Joka tapauksessa, yrittaessamme hankkia taksia Kutalle jouduimme kohtaamaan paikallisen ystavallisyyden varjopuolia. Ensimmainen taksikuski haistatteli suoraan pain naamaa ja tuli viela myohemmin haukkumaan, kun emme suostuneet heidan kiskurihintoihinsa.
 |
| Beautiful decorations on the streets |
 |
| and more |
Mielikuvat valkoisista hiekkarannoista valuivat viela kauemmas, kun myohemmin samana iltana kavelin yksinani Kutan suurta katua Legiania pitkin. Koko puolen vuoden reissun aikana minulle ei ole koskaan tarjottu suoraan huumeita, mutta Legianin kaduilla jouduin vaistelemaan tarjoajia. Siis mita ihmetta? Onko tama se Julia Robertsin elokuvassa ollut paratiisi? Myohemmin katuja vaeltaessamma paivalla naiset yrittivat myyda meille ratteja ja lumppuja ja pojat taas surffitunteja rannalla. Ja vahan liiankin innokkaasti. Ainakin itsea tyrkytysmeininki alkoi ahdistaa ja pakko sanoa, etta ainut positiivinen asia, joka jai mieleen Kutasta oli kokeilemamme surffitunti. Aallot Kutalla ovat otolliset harjoittelijoille ja surffikouluja (virallisia ja ei niin virallisia) on joka nurkassa ja kolossa. Itse paadyimme kokeilemaan "kunnon" surffikoulua ottamatta tunteja paikalliselta surffipojalta suoraan rannalta. Odysseuksen surffikoulussa perus aloittelijakurssi kustansi 320 000 Rp (32 $) ja sisalsi kaiken, mita tarvitset. Opettajat olivat hyvia ja ammattitaitoisia ja voin todella suositella. Surffauskin onnistui positiivisesti, kun oikeasti pysyin laudalla ja en tappanut ketaan omalla laudallani ! Tosin pari kertaa kovasti yritin osua yhteen italialaistyttoon, mutta han oli liian nopea minulle. He.
 |
| Odysseus surf school |
Itse sain Kutasta tarpeekseni kovinkin pian ja pari paivaa kyseisessa paikassa riitti erittain hyvin. Olin melko pian valmis lahtemaan kohti Sanuria, jossa tapaisin paikallisen pojan Harryn ja hanen perheensa. Harryyn tutustuin Jeremyn (tutustuin Malesiassa) kautta, joka antoi hanen yhteystietonsa vietettyaan itse melkein kuukauden hanen perheensa luona. Odotin siis innoissani, etta paasisin nakemaan paikallisten elamaa ja tutustumaan heihin syvallisemmin. Sanur on vain 25 minuutin automatkan paassa Kutalta ja halvimmalla paaset sinne Peraman jarjestamalla bussilla (25 000 Rp). Sanur on paikkana melko hiljainen ja suurimmaksi osaksi naet vain elakelaisten vaeltavan kaduilla. Taydellinen vastakohta Kutan hektiselle elamalle. Sanurissa voitkin vain rentoutua hiekkarannalla lohoten tai kavelemalla sen pitkaa rantakatua pitkin. Ranta on taynna hauskannakoisa ja varisia veneita, joita tulet nakemaan paljon myohemminkin Balilla matkustaessasi. Rannalla on myos paljon paikallisia turisteja perheidensa kanssa viettamassa rauhallista vapaapaivaa.
 |
| Harry's work place Internet Service and place for many long nights with Arak, ha |
 |
| Hard workers: Harry and Uteh |
Harryn ja hanen perheensa tapaaminen ensin hermostutti, koska aiemmin tuttavuudet paikallisten kanssa ovat jaaneet hyvin pinnallisiksi, mutta talla kertaa minun oli tarkoitus menna myohemmin perheen luokse asumaan. Heidan kohdallaan hermoilu oli kuitenkin turhaa, silla he osoittivat millaista todellinen balilainen ystavallisyys on. Harry esitteli minut ystavilleen ja vei minua ympari ampari Sanuria. Iltaisin Harry ja ystavat kokoontuivat aina Harryn tyopaikalle, josta saattoivat sitten jatkaa paikalliseen baariin. Paikallinen olut Bintang tuli siis hyvin pian tutuksi itselleni ja paikalliset paikat myos. Yoni tuli vietettya ensivisiitillani Ari Homestayssa, mista sain siistin huoneen aamupalalla ihan ok hintaan (100 000 Rp.). Tosin Sanuriin lahdin yksikseni (Kate suuntasi Ubudiin) ja taas sai huomata kuinka paljon kalliimpaa yksin matkustaminen onkaan. Harvoin majatalot tarjoavat yhden hengen huoneita ja hinnasta ei saa paljonkaan tingittya pois. Indonesiassa monien paikkojen hintoihin sisaltyy aamupala, joka on yleensa omelettia, paahtoleipaa tai banaanipannukakkua. Jalkimmainen onkin tullut hyvin tutuksi aamuisin. Nam
Saatuani ensivilauksen Sanurista suuntasin seuraavaksi Nusa Lembonganille, jonka pitaisi tarjota niita valkoisia hiekkarantoja ja kauniita vehreita maisemia, jotka olivat minun kuvani Balista. Kaipasin myos pienemman saaren chillia elamantyylia ja pitkia aamuja.Lembongan on viela katevasti lyhyen paattimatkan paassa Sanurista, joten siirtyma sopui osuvasti tahan valiin. Ei siis muuta kuin tuulta purjeisiin kapu !
First sorry about slow updating. My computer broke down on last day in Kuala Lumpur and now I won't be able to use computer so often as I would want to. But I try to update about everything as soon as possible. My laptop shall rest in peace.
But then let's get back in business. So when February was turning into March it was time to change the view and country also. At home when i was thinking about keeping my gap year and where I should go then Bali was my number one destination (yes I had just seen the Eat Pray Love -movie from Julia Roberts). So I decided that Bali would be my high point of my travels. So my image from Bali based on beautiful views and friendly people like in the movie. The reality hit me hard on the face when we arrived with Kate to the airport of Bali.
When we tried to get a taxi from the airport to Kuta where almost all the travellers begin their visit to Bali (which you shouldn't actually do, just thinking afterwards). Kuta is Bali's centre for partying, tourism and one of the best surf points. Australians have taken over the place and it's their own Canarian islands (where the most Finnish people go to have holidays and place is full of Finns). But anyway when we tried to get the taxi from the airport the first driver just told us to fuck off and later he came again to yell us and call names. He seemed little aggressive even and scary. So not the best start for the island must say and I was interested to know what more was coming ..
And later my paradise image was washing more and more far when I was walking the streets of Kuta in the evening. During six months of travelling no one has ever offered me so openly and many times drugs as there. I almost had try avoiding the dealers. So strange .. Next day the ladies at their cloth stalls tried to sell us this and that and the boys at beach tried to sell surf lessons. And all were very pushy and I started to feel very uneasy and I was quite soon ready to leave. Only the surfing made me stay there one day more as Kuta is good place for beginners and people who wants to try surfing. If you want you can take lessons from the beach boys or from a bigger certificated surf school. We decided do the later and we took lessons from Odysseus surf school which was a good choice. It was lot of fun and I was even able to stand on the board which was my only goal. And I didn't kill anyone ! Which was positive also.
 |
| " want to come and see inside .. ?" / Market Street in Kuta |
After the wild couple of days in Sanur with the pensioners I continued my trip to Nusa Lembongan and to see little bit the submarine world .. It was time for diving again !
 |
| Fisherman boats - I think they would need little bit more colour |
 |
| Beach bulevard in Sanur |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti